keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Näin minä muutokseni aloitin

Hirvittävästi on kyselty, että miten aloitin tämän kaiken, mitä söin silloin, millä laitteilla kuntoilin ja millä kuntoilen nyt. Koitan koota kaiken oleellisen tähän yhteen postaukseen, huh! :) Tämä on siis se keino, miten minä muutokseni tein. Nykyisellä tietotaidolla sen olisin varmasti toteuttanut eri tavalla, mutta tämä toimi silloiselle tietämättömälle hyvin. Ja johtihan se kuitenkin lopulta tähän nykyiseen tilaan.. ;)

Suosittelen lukemaan myös taannoisen postaukseni aiheesta miksi minä onnistuin ja miksi jotkut eivät onnistu. Se löytyy täältä: klik! Jonkin verran varmaan tulee toistoa tässäkin, mutta tuolla kirjoitin pääasiassa siitä, miten paljon asenne ratkaisee.

Lähtökohtani:

- Mahdollisimman epäterveellinen ruokavalio (eli mahdollisimman kaloripitoinen) koko siihen astisen elämäni, koska olin aina ollut alipainoinen, siitä saanut kuulla ja sitä koittanut sitten koko elämäni muuttaa.

Rimppakinttu. Olin tällainen koko lapsuus- ja nuoruusajan.
Pahoitteluni pikkuisesta kuvasta.

- Hirvittävän huono kunto, hulluna pomppiva syke, jonka kuvittelin johtuvan sydänviasta.
- Havahtuminen peilikuvaan, johon tahdoin kiinteytystä. En painon pudotusta, sillä vaakahan kertoi minulle, että olen normaali..
- En nähnyt siis ylipainoani, enkä edes kokoani. Näin vain, että voisin vähän kiinteytyä. Vatsastani en tykännyt, ja sen tahdoin pois. Sen todellista kokoa en silti nähnyt.

(btw. Nykyisellään vihaan sanaa kiinteytys. :') Sillä kiinteytyminenhän on rasvaprosentin alentamista. Siinä auttaa myös lihasten kasvatus. Ei ole mitään maagista keinoa tehdä sitä mitenkään toisin.)

Tästä seurasi (kuntoilupuoli):

Jostain tuli kipinä, että nyt aloitan. En muista tuntemuksia sen tarkemmin tai edes, että mitä pääni sisällä liikkui. Tilasin Anttilan postimyynnistä kuntokeskuksen tarjouksesta itselleni synttärilahjaksi, alkuvuodesta 2007.



Stepperi, käsivitkuttimia, prässi. Tällä kirjaimellisesti vitkuttelin. Minulla ei ollut mitään tavoitteita, ei treeniohjelmaa, en muista kuinka monta kertaa viikossa, kuinka pitkään ja mitä kaikkea. Kunhan vitkuttelin. En tosiaan aloittanut painonpudotusta enkä mitään dieettiä. Aloitin elämäntavan, johon tulisi liittymään liikuntaa ja terveellinen ruokavalio. Haaveilin vatsalihaksista ja timmistä takapuolesta, mutta en oikeasti tiennyt mitä minkäkin eteen pitäisi tehdä. Ei haitannut, en osannut kaivata tietoa jonka olemassaolosta en tiennyt. En siis oikeasti tiennyt kuntoilusta yhtään mitään. Siksi teinkin sitä aivan ilman tavoitteita. Ja kyllä, tuo kyseinen laite oli todella huono, prässäilyssä tipahti penkki kahdesti alta kun metalli meni rikki. Ensimmäisellä kerralla hitsattiin kiinni ja toisella kerralla pääsi kaatopaikalle.

Kotiin hankin pikkuhiljaa kaikenlaista. Pienet käsipainot (joilla en muista mitä tein vai teinkö mitään), erilaisia vitkuttimia takapuolelle ja vatsalle pääasiassa. Vatsalihaspenkki, jonka omistan edelleen ja jota käytän edelleen - silloin en päässyt sieltä alaviistosta edes yhtä kertaa ylös ja teinkin ihan perinteisiä istumaannousuja lattialla, kunnes tuo onnistui. Näitä härveleitä kerääntyi lisää vähän väliä, lähinnä kohdistuen asioihin (vatsa ja peppu), joihin olin vähiten tyytyväinen, tietämättä että ei sellaisilla vitkuttimilla saisi ihan todellista muutosta aikaiseksi.

Mutta kuitenkin liikuin. Ja se oli avainasemassa tässä kaikessa. Ei se, että tiesinkö mitä tein, vaan se, että minä liikuin. Ennen en liikkunut käytännössä yhtään. Aerobista, lenkkeilyä, tai edes kävelyä, en harrastanut. Syy yksi: en ollut pudottamassa painoa, koska en sitä itsessäni nähnyt. Syy kaksi: olin varma, että minulla oli sydänvika, kun syke oli aamusta iltaan koholla ja löi todella voimalla, ja jo lattialta nousu seisomaan nosti sykkeen 180 pintaan ja hengästyminen tuntui kuolemalta, joten en siis tahtonut aerobista tehdä, koska se tuntui kamalalta ja olin varma, että kuolen siihen.

Jossain vaiheessa, vasta parisen vuotta sitten, aloin tehdä aerobista kuntoilua. Alkuun se tuntui kuolemalta. Ensin jaksoin crosstrainerilla kymmenen minuuttia. Sitten kaksikymmentä. Puoli tuntia.. Neljäkymmentäviisi.. Kerran kokeilin, että paljonko mahtaisi mennä, jos vain jatkaisin ja jatkaisin. Meni 90min kunnes lopetin koko touhun, kun olihan se nyt jo ihan älytöntä. :D Eli sydänvika ei ollut sydänvika. Sydänvika oli täysi tottumattomuus aerobiseen kuntoiluun. Syke ei enää noussut hirvittäviin lukemiin ja siinä missä ennen syke 120 tuntui jo kuolemalta, se olikin yhtäkkiä leppoisaa eikä tuntunut yhtään missään.

Se tärkein muutos, eli ravinto:

En laskenut kaloreita. En tiedä, mitä sain ennen enkä tiedä, mitä sain muutoksen jälkeen. Entinen koostui pääasiassa kaikesta epäterveellisestä, joten pelkästään se, että muutti sen kaiken terveelliseksi, oli huima muutos ja ihan satavarmasti vaikutti kalorisaantiin. Ennen söin aamulla RUOKAA. Se saattoi olla vaikka pakastepizzaa uunissa, perunaa pannulla, riisiä ja currykastiketta. Siis heräsin vaikka kolmelta aamuyöllä tämän takia lähteäkseni viiden aikoihin töitä kohti, jotta ehtisin syödä. Joskus saatoin myös vetäistä puoli levyä suklaata ja Batteryn aamupalaksi. Lisäksi pöydällä oli aina karkkikippo, josta yölläkin vessassa käydessä piti napsaista kourallinen suuhun. Ravintoni koostui vaikka päivittäisistä Hesburger-reissuista ynnä muista ulkona syömisistä. Annoskoot olivat suurempia kuin keskivertomiehen. Tällaiseen olin oppinut ja näin olin elänyt jo monta vuotta.

Kaikkia muutoksiani en muista, mutta tässä joitakin konkreettisia, osa pieniäkin:

- Roskaruoat pois
- Herkuttelu alkuun kokonaan pois ja lopulta oikeasti hyvin vähäiseksi (esim. kolme pientä karkkia vaikka päivittäin tms.)
- Kevytmaito rasvattomaksi
- Lisää vihanneksia ja kasviksia
- Välipaloiksi hedelmiä
- Annoskoot pienemmiksi
- Täysirasvainen juusto -> Edam 9%
- Jogurtit vähäsokerisiksi/vähärasvaisiksi/sokerittomiksi/rasvattomiksi
- Mehut, limut & energiajuomat pois (tätä en tehnyt heti alkuun, olin olevinani niin koukussa etenkin batteryyn, yksi tai kaksi päivässä!)
- Kaikki, mistä oli olemassa tumma ja vaalea versio, vaihdoin tummaan (täysjyvä, vaalea leipä ruisleiväksi)
- Kahvin sokeri tipahti useasta lusikallisesta kahteen, sitten yhteen ja lopulta kokonaan
- Levite 30% :ksi
- Kastikkeet pois
- Kaikista välttämättömistä kevyt -versio, jos sellainen vaihtoehto oli olemassa

Tärkeimpänä:

Opin syynäämään ravintosisältölistoja. Opin, että jogurtti sisältää aivan älyttömät määrät sokeria. Opin, että vaikka missä on kermaa. Opin pitämään silmällä sokerin ja rasvan määrää, myöhemmin myös suolan määrää. Opin silloin nyrkkisäännöksi, että kaikki missä on kilokaloreita yli 220kcal/100g, on ehkä huono valinta. Poikkeuksena luonnollisesti mm. pähkinät, mutta opin myös, mitä kannattaa syödä paljon ja mitä vähän. Imin tietoa pääasiassa erilaisista kirjoista. Aihe kiehtoi ja kiehtoo edelleen, ja siksi noita kirjoja onkin hyllyt täynnä. :D

Tähän väliin:

Tärkein muutos lähtee ehdottomasti keittiöstä. Jos et ole valmis mistään luopumaan, tuskin tahdot muutosta edes tosissasi. Ei voi jatkaa samalla lailla kuin aina ja saada jotain, mitä ei ole ennen saanut. Saadakseen jotain, mitä ei ole ennen saanut, on tehtävä jotain, mitä ei ole ennen tehnyt.

Näillä eväin jatkoin, puhkuin energiaa, kunto nousi, paino putosi. Aloitin tämän elämäntavan joskus helmi-maaliskuussa 2007 ja muutamassa kuukaudessa paino oli jo aika hyvin pudonnut. Kesällä (en valitettavasti muista kuukautta) 2007 näytin tältä:

Painosta ei tietoa, kun en sitä seurannut,
koska sen pudottaminen ei ollut tarkoitukseni.

Vielä oli vähän matkaa, sillä löysää tuossa vaiheessa oli (etenkin reidet, takamus + vatsa), mutta sanoisin, että huima ero alun tilanteeseen. Nopeasti siis kiitettävä tulos. Lihaksia ei juuri ollut näkyvissä, ennen kuin loppukesästä bongasin jo vatsalihaksia, jotka vain yllättäen olivat siinä:

Pahoittelen tätä kuvaa :'D

Tuon alun jälkeen jatkoin vain samalla, hyväksi havaitulla tavalla. Kunto koheni, mutta lihakset eivät juuri lisääntyneet, koska en treenannut niitä lisätäkseni. Niiden koko ja näkyvyys pysyi aika lailla vuosikausia samanlaisena. Jossain vaiheessa, kun kuuntelin jälleen kerran kommentteja, että painan liian vähän, aloin treenata pääasiassa nostaakseni painoani. Tein sitä tietämättä mitä siihen oikeasti vaadittaisiin ja koskaan ei siksi ollutkaan hyvä olla. Olin aina liian pieni. Olen tämän jälkeen nostanut painoani tarkoituksenmukaisesti myös syömällä, kahdesti. Todetakseni, ettei siellä ole hyvä olla, koska lisäkilot on vain minulle liikaa ja ne ovat poikkeuksetta löysää massaa, mikä ei vain ole kaunista ja itsellä on huono olla. Kaikki muuttuikin laakista kun päätin itseni hyväksyä ja aloin elää itselleni enkä muille. Tässä välissä totean, että jos joku ei ole vielä lukenut tekstiäni toisen blogin puolelta nimeltään Terveisin Luuviulu, suosittelen sen tekemään. Se avaa tätä asiaa enemmän, enkä jaksa sitä tähän uudelleen kirjoittaa.

Tässä matkalla ei ole ollut repsahduksia, motivaatio-ongelmia, itsekuriongelmia. Niissä asioissa, joissa olen päättänyt tehdä tietyllä tavalla, olen pitänyt päätökseni. Minulle tuo on hyvin yksinkertaista. Miksi päättäisin jotain, mitä en pitäisi? Ajanhukkaa! En ole tahtonut heittää hukkaan tekemääni työtä, en ole kertaakaan tahtonut palata siihen kamalaan oloon ja liikakiloihin. Ei siellä ole mitään houkuttelevaa. En ole kertaakaan "joutunut palaamaan takaisin ruotuun". Minä teen yksinkertaisia päätöksiä, joista pidän kiinni. Sillä tässä on muutettu elämäntapa, ei aloitettu kuntokuuria, laihdutuskuuria, mitään millä on alku ja loppu.

Nyt tällä hetkellä on siis menossa lihasten kasvatusta. Tämän myötä minulla on tavallaan päämäärä; kasvattaa lihaksia. Mutta tälläkään ei ole loppua, sillä en tiedä missä kohtaa olisi tarpeeksi. Sen saa kertoa sitten peili. Ja senkin jälkeen tietysti jatketaan liikunnallista ja terveellistä elämää, pidetään yllä sitä mitä on saavutettu, treenataan punteilla. Niin kauan kun ei esimerkiksi terveydellisiä esteitä tälle tule, en näe mitään syytä lopettaa. Miksi ihmeessä tekisin niin? Minulle sama, kuin lopettaisin esimerkiksi nukkumisen. Liikunta on aivan yhtä oleellinen osa minun elämääni.

Vertailun vuoksi, pyynnöstä, äkkiä bikinit päälle (pyykkikorista kaivettuna :'D) ja peilin kautta kuvia koko kropasta:

Aika epäkelpoja asennosta johtuen. :/ No kuitenkin. Samat rimppakintut siinä on kun lapsenakin, pohkeissa ei siis ole massaa ollut koskaan.

Lopuksi:

Nykyinen treenihuoneen esittely pääasiassa täällä: klik!
ja kuvia sieltä lisää täällä: klik!

Nykyinen ruokavalioni on esitelty täällä: klik!

Ja ei. En ole syönyt mitään herkuiksi (tai epäterveelliseksi) yleisesti miellettävää kohta 17 kuukauteen. Ei tee mieli enkä tahdo.

Jos jotain oleellista jäi pois niin hihkaise. Pääpiirteittäin taisin muistaa kaiken. Huh. :)

Koko teksti summattuna lyhyesti: paino putoaa kun kulutat enemmän, mitä ravinnosta saat. 

Yksinkertaista.

37 kommenttia:

  1. Luin tuon sun postauksen missä näkyy kissasi. Mulla on kolme kissaa :)
    Siihen aikaan kun treenailin kotona, niin aina oli joku kateista vatsalihaspenkissä roikkumassa tai päällä makaamassa. Ja koirani lempipuuhaa vetää ponnarista kun yrittää tehdä vatsoja.
    Nykyään vaan venyttelen kotona ja tottakai siinä on muutoma kissa tunkemassa pehmukkeen alle tai painimassa siinä ja 45 kilon sylikoira istumassa päällä :)

    Mä olin ennen tosi kauan tosi laiha. 14-vuotiaasta 23-vuotiaaksi, aina kaikki toitottanut että olin liian laiha. Nyt kun olen lihonnut niin olen todella tyytymätön olemukseeni ja peilin edessä sokeus läskinmäärästä ihan viimepäiviin saakka. Nyt olen vakaasti päättänyt syödä vain tarpeeseen ja urheilla itseni takaisin kuntoon.
    Hienoa katsoa mallia sinusta, motivoit minua todella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww eläimet niin auttaa ja tsemppaa kotitreeneissä ja -venyissä. :') <3

      Sun historia ja nykytilanne kuulostaa tosi tutulta.. Siitä se suunta taas muuttuu ja toivon sulle paljon tsemppiä sille samalle matkalle, mitä mäkin olen kulkenut! :) Saa kysellä jos matkan varrella jokin askarruttaa! ;)

      Poista
  2. Hyvä summaus lopussa. Tuo ravinto on kyllä tosi tärkeä juttu, netistä löytyy laskureita, jos epäilyttää paljonko tulee mässättyä (toki ne eivät päde kaikkiin, mut yrittänyttä ei laiteta). Ainakin itselläni menee tosi äkkiä kalorit yli, vasta nyt kun aloin pitämään kirjaa syömisistäni/liikunnasta sain painokäyrät alaspäin. Liikun paljon, mutta vahingossa tuli syötyä yli kulutuksen (palautusjuomat on pahasta, paljon turhia kaloreita, jos syö kuitenkin normaalisti). Monesti muuten kuulee tuosta liikunnasta, että "en kerkeä". Ihmiset keksivät vaikka sun mitä syitä ettei tarvitse liikkua, se on kyllä itsensä pettämistä. Kai sitä kerkeää, kun vain priorisoi asiat oikein ja ainakin itsestäni liikunta ja kunnostaan huolta pitäminen kannattaa priorisoida melko korkealle. Onko miehelläsi täysin samat pöperöt eli täysin kasvispainotteinen? -Way2Go

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helposti ja huomaamatta moni syö liikaa ja se on usein syy siihen, että paino ei putoa. Sitä voi kuvitella syövänsä vähän, mutta jos ihan oikeasti laskee kaiken, sieltä voi tulla vaikka mitä yllätyksiä. Mulla oli aikoinaan sama toisinpäin - luulin syöväni tarpeeksi, mutta kun ensimmäistä kertaa elämässäni sitten laskin päivittäiset kalorini, tajusin saavani aivan liian vähän. Siitä lähtien onkin pitänyt vähän pitää niitä silmällä, kun tosiaan tällä ruokavaliolla ei niitä kaloreita niin hirvittävästi saa.

      Palautusjuomista olen osittain samaa mieltä, varsinkin jos ei lihaksia koita rankalla treenillä kasvattaa. Jauhe on paras lihaksille rankan treenin jälkeen, mutta perusihminen pärjää millä tahansa hiilari-/protskupitoisella välipalalla peruspuntteilun jälkeen. Minulle tuo palkkari on ollut aika siunaus, kun käytän sitä myös aamulla weetabixien maidossa ja illalla rahkassa - sillä se on hyvää! Lisäksi saan siitä päivän kalorit hienosti täyteen. Aika paljon enemmän pitäisi syödä jos en jauhetta käyttäisi!

      Miehen kanssa syödään samalla tavalla. Jotain pieniä mieltymyseroja (kuten hänellä murot ja mulla weetabix jne.) on, mutta pääasiassa juu samalla lailla. Kasvisruokaa, sitä samaa kuin minäkin. Poikkeuksena sitten rankempien juoksujen aikoihin hän tankkaa hiilareita ja energiaa mm. pastasta ja riisistä, mitä itse en syö.

      Ja jos on aikaa roikkua koneella tunnin päivässä, on aikaa treenata tunti päivässä! Kyllä, ajanpuute on tekosyy. Priorisointikysymys.

      Poista
  3. Tosi kiva postaus ja ennen kaikkea hyödyllinen! :) Tuossa vaan kun on sinusta tuo kokovartalokuva bikineissä, niin näytit jo silloin hyvältä, mutta voisitkohan laittaa itsestäsi kokovartalokuvan myös tämän hetkisestä tilanteesta (silleen, että näkyisi jalat ja koko kroppa kokonaisuudessaan), vaikka tuossa edellisessä postauksessa jo aika hyvin näkyykin tuo muutos entiseen, mutta niiiiin tahtoisin nähdä kokovartalokuvan, jossa seisot suorassa, kiitos :)

    VastaaPoista
  4. Yksinkertaisuus on parasta! Kun tekee jostain asiasta (elämäntapamuutoksesta) omansa ja itsensä näköisen, siinä on helppo pysyä. (Tässä vaiheessa mulla on taas hirveä halu ladella kauhea määrä kaikkia to-del-la kuluneita kliseitä, mutta taisin tehdä sen jo, kun viimeksi aihetta kommentoin. Että säästän internettiä lisävuodatukselta, tämän kerran :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinkertaisuus on kaikkien muutosten äiti. Ei mitään selityksiä ja mutkuja ja sitkuja. Senkun tekee!

      Mä tahtoisin ehkä yhden kliseisen kuulla, joo-o. <3

      Poista
  5. "Paino putoaa kun kulutat enemmän, mitä ravinnosta saat."
    Tämän kun ihmiset muistaisivat! Jatkuvasti putkahtelee ilmoille mitä ihmeellisimpiä muotidiettejä, joilla lupaillaan hirmuisia tuloksia. Noh, varmaan niillä kaikenlaisilla kaalisoppakuureilla painoa lähteekin, mutta pysyykö se myös poissa? Ja entä sitten nämä fanaattisimmat "karppaajat", jotka väittävät että kalorit ovat pelkkää hujausta ja yltäkylläinen eläinrasvan vetäminen on oikeastaan vain terveellistä.. Niin varmaan.
    Ei se painonpudotus tosiaan ole mitään tähtitiedettä, kun vaan muistaa tuon summaamasi perussäännön; syö vähemmän kuin kulutat. :D
    Ja mielellään vielä terveellisesti.

    Mutta hirmuisen inspiroiva blogi ja kadehdittava kroppa sinulla, jään innolla seurailemaan! Tuohon kun itsekin pystyisi, mutta toistaiseksi en taida haluta tarpeeksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Mitä ihmeellisimpiä dieettejä ja tapoja ja keinoja tulee jatkuvasti lisää, ja silti se paras ja oikeasti elämäntapana toimivin on yleisesti terveellinen ruokavalio ja liikunta. Liiku enemmän, syö vähemmän. Kuluta enemmän kuin mitä syöt. Fanaattisia tietyn ruokavalion kannattajia löytyy tosiaan joka kunnasta ja paikoin nämä ovatkin jo melkein kuin uskontoja. Huoh. No minä uskon perusterveelliseen ruokavalioon ja liikunnan voimaan. Ja kyllä, kaloreihin!

      Ja kiitti! Oota vaan kun joku yön tunti säkin jo tilailet Anttilan nettiputiikista itsellesi kuntokeskusta kotiin ja se on sitten menoa :D

      Poista
  6. Hyvä postaus! Mutta ai kamala tuota sun edellisen elämän ruokavaliota, nauratti ihan. Siis oikeasti karkkeja yöllä?! Huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, muunmuassa. Kyllä siellä oli niin paljon pielessä kun voi vaan olla, että itseänikin hirvittää! Taidan olla tällainen ääripäiden ihminen, että joko ollaan täysin metsässä tai sitten ollaan täysin tiellä. :D

      Poista
  7. Hei,

    käytkö koskaan ulkona syömässä tms, jolloin on vaikea noudattaa omaa ruokavaliota? Miten silloin toimit? Loistava blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! Ja kiitos! :) Tuolla kysymysosiossa tätä eilen kysyttiinkin, ja tässä copy-paste sieltä:

      Ravintolassakäynti ei ole ehkä maailman yksinkertaisinta, kun joka paikkaan tungetaan voita, kermaa, ylenmäärin suolaa.. Täällä Saksassa ei olla vielä käyty ravintolassa muuta kuin salaattiannoksia syömässä, ja täällä tosiaan vasta onkin kaikki uppopaistettua ja ei niin terveellistä. Ruokaisia salaatteja kyllä löytyy ja aina voi kysellä, että miten mikäkin on valmistettu ja aina voi myös pyytää ilman kastiketta tai öljyssä paistettua voin sijaan tai kasviksia ranskalaisten tilalle jne.

      Lisätäkseni, että harvassa peruspaikassa tosiaan on sellaista ruokaa tarjolla, mitä suostuisin syömään, noin salaattien ulkopuolella. Etukäteen tulee syynättyä listat aina läpi. Siksi aina pidemmillä reissuilla on omat eväät mukana. Sitä on tehnyt jo vuosia, joten eipä tuo vaivasta mene. :D

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Niin. Itse pidän ravintolassa syömistä hyvin hankalana. Itsekin kasvissyöjänä, salaateissa joissa ei ole lihaa, on yleensä jonkinlaista juustoa, jonka voi tietysti jättää syömättä, mutta eipä siihen sitten paljon muuta jää kun jäävuorisalaattia ja kurkkua :D Protskut jää ainakin aika olemattomaksi, eikä paljon tule vatsantäytettäkään :)

      Poista
    4. Jep, noinhan se menee. Se on todella hankalaa! Siksi aina mukana protskupatukka tai kaksi, minne meneekin! ;)

      Poista
  8. "Paino putoaa kun kulutat enemmän, mitä ravinnosta saat."
    Ei pidä paikkaansa, koska ihminen ei ole sitä mitä syö, vaan sitä mikä imeytyy.
    Se rasva imeytyy sinne insuliinin vaikutuksesta, joka ei pelkällä rasvalla nouse. Insuliini nousee eniten sokerista, joten sen pois jättäminen onkin järkevää. Ja vilja, peruna yms. ovat tärkkelystä jotka muuttuvat kehossa sokeriksi, joten niidenkin vähentäminen suotavaa jos haluaa laihtua.

    Ylenpalttinen rasvakammoisuus on ihan turhaa ja itse rasvattomuus on luonnotonta. Esim. rasvattomasta maidosta on imetty kaikki tarpeellinen ja terveellinen pois ja jäljelle jääkin maitosokeri sekä lisätyt väriaineet (rasvattomaan maitoon lisätään väriä koska kukaan ei halua juoda harmaata litkua). Kalsium imeytyy ainoastaan D-vitamiinin avulla mutta miten maitoon lisätty D-vitamiini rasvaliukoisena vitamiinina imeytyy? Jos ei sitten maitotuotteita käytettäessä käytä samalla jotain muuta rasvan lähdettä.

    Pohjois-Karjala tutkimus (=myytti) alkaa olemaan jo aikansa elänyt ja pikkuhiljaa rupeaa kumoutumaan kaikki muukin tyydyttyneen rasvan parjaukset. Tyydyttyneellä rasvalla lähinnä viittaan voihin ja kookosrasvaan jotka kohtuudella käytettynä ovat terveellisiä siinä missä muutkin luonnolliset elintarvikkeet. Transrasva on myös tyydyttynyttä rasvaa ja kaikkihan tietää sen olevan myrkkyä. Moni tyydyttynyttä rasvaa koskeva tutkimus onkin siinä mielessä epäpätevä, koska niissä ei ole huomioitu erikseen transrasvaa, voita ja kookosöljyä.

    Roskaruoathan eivät sisällä kumpaakaan näistä (voi, kookosöljy), vaan kasviöljyjä (sen lisäksi että öljyä on näissä ruoissa ylenpalttisesti, ne ovat myös omega 3 ja -6 suhteiltaan huonot). Ja margariini on myös luonnottomuuden multihuipentuma, koska sen lisäksi että se sisältää huonoja kasviöljyjä (avokado- ja oliiviöljy ovat terveellisiä) koko tuotehan on täyttä transrasvaa, koska transrasvaa syntyy aina kun kasviöljyä kovetetaan.

    Ihminen tarvitsee rasvaa, meidän aivot koostuvat rasvasta. Sen sijaan sokeri ja viljat eivät kuulu ihmisen luonnolliseen ruokavalioon. Pelkästään sokerin pois jättämisellä ja viljojen vähentämisellä laihtuu. Tuo kalorien laskeminen on loppuviimein niin epätarkkaa, koska jokainen ihminen on yksilö ja kalorien imeytyminen siksi erilaista jokaisella. Ja ei, en ole mikään karppaaja enkä neuvo vetämään eläinrasvaa naamaan kohtuuttomia määriä, vaan valitsemaan luonnollisia (mahdollisimman suoraan luonnosta) vaihtoehtoja teollisesti muokattujen sijaan (joita nuo rasvattomat tuotteet edustavat).

    Anteeksi nyt että tuli tämmöinen romaani mutta tuo rasvakammoisuus on jotain mikä saa minut voimaan pahoin, koska se vain on pelkästään vastoin luontoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä on moneen junaan. Kukin uskoo mihin uskoo. Minulla konkreettisesti toimi näin. Lisäksi valintani vähärasvaiseen ja rasvattomaan johtui ihan vain kaloreiden vähentämisestä, ei rasvakammoisuudesta. Myös huomio: tuo listaamani ruokavalio ei suinkaan ole nykyiseni.

      Mitä tulee yleisesti rasvoihin - minä en ainakaan ota mitään riskiä näillä verisuonillani, mitä minulla on. Valitsen suurella sydämellä rasvattoman/vähärasvaisen.

      Ja vielä lisäksi:

      http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00003&p_haku=insuliini%20ja%20läski

      Minä uskon kaloreihin.

      Poista
  9. " ´Paino putoaa kun kulutat enemmän, mitä ravinnosta saat.´
    Ei pidä paikkaansa, koska ihminen ei ole sitä mitä syö, vaan sitä mikä imeytyy. "

    No kyllähän pitää paikkansa? Eiväthän nuo väittämät mitenkään kumoa toisiaan. Kaikki ei toki imeydy ja kaikesta ei saa energiaa yhtä paljon kuin se kalorimetrin mukaan sitä ehkä sisältäisi (paperia syömällä ei liho vaikka sitä vetäisi 3000kcal:n edestä.). Se ei silti poista sitä faktaa, että täytyy kuluttaa enemmän kuin energiaa saa (ts. sitä imeytyy) jos mielii laihtua. Asia ei toki ole ihan mustavalkoinen, yksilöllisiä eroja on paljon, hormonitoiminta vaikuttaa, ja keho kaiken lisäksi pyrkii itsekin säätelemään energiankulutustaan (vaikka ihannepainoinen ihminen joka päivä söisi 1kcal yli tarpeensa, ei tämä todennäköisesti liho koska kroppa tehostaa kulutusta ja pyrkii pysymään "ihannepainossa").

    "Ylenpalttinen rasvakammoisuus on ihan turhaa ja itse rasvattomuus on luonnotonta"
    Rasvojen tärkeys terveydelle on käsittääkseni tiedetty aina, kevyttuotteiden hyödyllisyys painonpudotuksessa ja -hallinnassa liittyy lähinnä siihen, että niissä on vähemmän energiaa; rasvassa on tuplasti enemmän energiaa kuin hiilihydraateissa ja proteiineissa. Turhien ja erityisesti huonojen, nopeiden hiilihydraattien ja sokerin välttäminen on ehdottomasti tehokasta laihdutusta myös, koska suurin osa energiasta tulee hiilihydraateista (karsitaan -> vähemmän energiaa). Toki rasvoja tarvitaan, ja idiootti pitää olla jos pyrkii täydelliseen rasvattomuuteen. Mutta edelleen kaikki on pohjimmiltaan kiinni energiansaannista, toki siinä päällä on monia muuttujia, mutta kaloreista siinä silti on kyse. -Niistä imeytyvistä kaloreista nimittäin. Jos unohdettaisiin kokonaan terveellisyys, voisi aivan mainiosti laihduttaa syömällä pelkkää pastaa ja sokerimunkkeja, kunhan vain söisi niitä reilusti alle kulutuksensa. Jotain tämän tyyppistähän ravitsemustieteilijä Mark Haubkin testasi, painoa lähti mieheltä 12kg kymmenessä viikossa sipseillä ja donitseilla! En tosin suosittele kokeilemaan :D

    Mutta turhaan siis anonyymi voit pahoin rasvakammoisuudesta, ei tässä kukaan ole rasvoja kammonnutkaan :) Ei niitä kuitenkaan ole hyvä saada liikaakaan, niin kuin ei hiilareita tai mitään muutakaan. Oikeista määristä voi sitten jokainen olla ihan mitä mieltä haluaa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon hyviä pointteja! Olikohan tuossa kaikki sellaista, että allekirjoittaisin itsekin. ;) Jiihaa!

      Poista
    2. Noissa kevyttuotteissakin kannattaa olla tarkkana, sillä moniin on voitu lisätä sokeria maun vuoksi ja tällöin energiasisältö saattaa olla sama kuin siinä alkuperäisessä. Eli kannattaa varmistaa, että se kevyttuote on oikeasti kevyempi, eikä vain rasvattomampi. Sitten voikin miettiä niistä rasvattomista ja sokerittomista jugurteista, että mitä ne oikeasti sisältää, onko makeutusaineetkaan sitten mitenkään terveellisiä, tai edes parempi vaihtoehto.
      Itse luovuin nyt kevyttuotteista, noh melkein kokonaan, kevytkermaa käytän. Syön pääasiassa luonnollisesti kevyitä ruokia (kasvikset ja vähärasvaiset lihanosat), maitotuotteista valitsen rahkan ja tavallisen tai turkkilaisen jugurtin. Paistamiseen lihasta ja pannusta riippuen jonkin verran voita tai öljyä. Opettelen vain syömään vähemmän ja pitämään mielessä sen, että ei se määrä vaan se laatu. Miksi syödä kipollinen pahaa, kun oikeasti riittää puoli kipollista hyvää?
      Nyt sitten odottelen, että josko tämä ruokavalio toisi tulosta. Ehkä jotain pientä rentoutumista on havaittavissa ainakin mielen osalta. Mutta matka on vielä pitkä...

      -Anna-

      Poista
    3. Ehdottomasti. Siksipä tuolla tekstissäkin on tärkeimpänä -kohdassa se, että oppi syynäämään ravintosisältöjä. Tämän postauksen kirjoitus on muutenkin tosiaan se sen aikainen, ei missään tapauksessa nykyinen. Olihan siellä paljon vielä pielessä, mutta tarpeeksi oikein, että johti painon putoamiseen! :)

      Olet hyvässä alussa jo tuolla, tsemppiä matkalle! :)

      Poista
  10. Ei vitsi! Mahtavaa, että löysin tämän sun blogin. Oon itekki kasvissyöjä ja absolutisti ja haaveissa voimakas ja terve kroppa! Ruokavalion oon jo remontoinu kuntoon, enää lihakset puuttuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jiihaa! Meitä on enemmänkiiinnnhhhh! \o/

      Tsemppiä lihasten rakentamiseen! :)

      Poista
  11. Moi! Luin näit sun postauksii ja aivan mahtavaa luettaavaa ja motivoi mua just nyt alottaa vähä terveellisemmän elämän. Ittelläni on just sillee että tulee paljon syötyy kaikkee roskaruoka ja syön usein sillon ku tekee vaa mieli syödä enkä liiku melkee koskaa. Mut nyt ku luin tätä sun blogia nii herätti kyllä täysin että kuinka epäterveellinen elämä mulla on! Oisko mitää vinkkei alottaa sillee helposti toi ruokavalio ja sellai kevyt treenaaminen ? (: oikeesti nyt kyllä motivaatio heräs ku luki tätä blogia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Jee, ilo motivoida!

      Se mikä on toiselle helppoa ei välttämättä ole toiselle helppoa, siksi onkin vaikea lähteä neuvomaan, että mikä olisi helppo tapa. Jos olisin itse sinä ja kun sanot, että paljon tulee syötyä roskaruokaa ja syöt muuten vain, etkä liiku, itse tekisin seuraavasti: roskaruoka pois kokonaan, ainakin alkuun (ja pian huomaat ettet kaipaa sitä enää ollenkaan ;) ja söisin vain nälkään. Tekisin niin, että kuulostelisin aina itseäni kun olen syödä jotain, että tuleeko se nälkään vai muuten vain. Ruoki kehoa, älä mieltä! ;) Myös säännölliset ruoka-ajat (pieniä terveellisiä annoksia 2-3 tunnin välein) on tässä tärkeitä, niin nälkä ei pääse kasvamaan liian suureksi. Ei missään nimessä mitään paastoja ja monen tunnin syömättömyyksiä.

      Liikunnasta aloittaisin niin, että tekisin nimenomaan sitä mitä tahtoisin tehdä. Jos jokin laji tökkii kovin, ei sitä jaksa kauaa ja siitä tulee pakkopullaa. Etsi jokin sellainen, mitä tahdot ja jaksat tehdä. Kävelyillä on jo hyvä (ja helppo) aloittaa!

      Tsemppiä! :)

      Poista
  12. Voih, iltalehden sivuilta löysin "linkkisi" ja olenkin sitä nyt sitten lukenut / kerännyt tietoja ylös.... öööö, näköjään 7 tuntia :D

    Luen jatkossa varmasti myös lisää ja LAITAN NÄITÄ LEVITYKSEEN myös kavereille ;)

    Itselläni ollut jo pidemmän aikaa motivaatio urheiluun hukassa. Laiska olo, mikään ei huvita, enrgiaa ei ole, syön mitä huvittaa (no sehän on kaikki herkut) jne. Sinun tekstejäsi lueskellessa sain sellaisen kipinän että "JOSKO NYT".

    Olen aina ollut hoikka, lihaksikas ja urheilullinen mutta viimiset kaksi vuotta on mennyt aikalailla itsetyytymättömään oloon - kiinteyttäminen ollut vain mielessä.

    Tekoja odotellessa ;)

    Kiitos Sinulle ja AIVAN MAHTAVAA, että elämä siellä hymyilee ♥

    VastaaPoista
  13. En kestä, SEITSEMÄN TUNTIA!! :D :D Mahtavaa! :D

    Kiitos paljon! ;) Ja paaaaljon tsemppiä 'josko nyt' -kipinän löytämiseen!!

    Voi miten mulle tulikin hyvä mieli tästä sun kommentista, kiitos kiitos kiitos! ♥

    VastaaPoista
  14. Heipä hei taas :)

    Voi että, mukavaa että on mukavaa ♥

    Hyvin on lähtenyt käyntiin tämä homma (johan tämän viime perjantaina aloitinkin) :)
    Uskon nyt onnistuvani, koska tuli niiiiin vahvasti sellainen olo noita sinun tekstejäsi lueskellessa, että NYT, tätä minä haluan!! Elämäntapa - avain sana, piti vain sisäistää ihan oikeesti tuo sana ensin ;)
    Jouduin heti "kovalle koetukselle" kun olin heti sunnuntaina synttäreillä... ja voi mitä herkkuja :) Mutta ei, EI tehnyt niitä mieli yhtään. Popsin niiden sijaan viinirypäleitä ja päärynän + kahvia :) Hyvä minä - HYVÄ ME!!

    En tiedä mitä haen tällä koko jutulla (tai sitä hyvää oloa tietenkin). Olen aloittanut nyt ihan vaan niin että olen jättänyt kaikki herkut kokonaan pois, mutta esim. kahvissa käytän kermaa (en voi sietää oikein itse kahvin makua niin kerma tuo sen pehmeyden. Hmm, niin MIKSI juon sitä, siinäpä kysymys :D ). Mutta kahviakin juon ehkä kerran päivässä tai eilen en juonut sitäkään (ja hyvää päivää mikä pääkipu iski illalla), mutta juon useimminkin jos on jotain häppeningiä. Uskon että jatkossa kun on hyvään vauhtiin päästy, niin alan karsia myös kaikkea tuollaista. Vähärasvaisia olen kyllä muuten hamstrannut ostoskoriini. En viitsi asettaa näin alkuun liika paineita. Koska tämä on uusi juttu minulle, selvitellä kaupassa missä tuotteessa on mitäkin ja miten paljon (vaikka niitä katsonkin ;) ).

    Minun suureksi ongelmaksi on tullut se etten oikein todellisuudessa tiedä noista ravintoarvoista yms. juuri mitään. Joka päivä aivan hirveä pähkäily ja tuskastuminen että mitä syön, saati mitä teen itse "pääruoaksi"!! Suomeksi sanottuna; olen siis maaaaaailman huonoin selvittämään mitään asioita / ottamaan niistä selvää, heh :/

    Mainitsit aiemmin lukeneesi / omistavasi monen monta kirjaa aiheista, olisiko sinulla jotain erityistä jota voisit suositella?

    -Anniina 29v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei!

      No nyt on niin mukavaa kun on niin mukavaa, en kestä!! ♥

      Jee kuulostat kyllä motivoituneelta! Hienoa herkkuhallintaa myös! ;) Jos minulta kysytään, niin viinirypäleet ja päärynät on paljon suurempaa herkkua muutenkin.. ;) Mäkin käytin itse kahvissa pitkään sokeria, mutta vierottauduin siitä lopulta kokonaan pois ja oho - kahvin ominaismaku alkoikin miellyttää! Nyt ei enää tulisi mieleenkään laittaa sinne mitään muuta, kuin loraus maitoa. Siinä en näe mitään pahaa, joten siitä ei tarvitse edes eroon pyrkiä. :D

      Pienillä muutoksilla on aina hyvä aloittaa. Sitten jossain kohtaa on iso kasa pieniä muutoksia ja se on jo yksi jättimuutos arjessa! Ja sellainen näkyy ja tuntuu. Pikkuhiljaa kannattaa opetella niitä ravintosisältöjuttuja ja matkan varrella oppii aina lisää. Minäkin opin, edelleen. Vähän väliä tulee vastaan jotain uutta tietoa, mistä en ollut kuullutkaan. Ja sitten taas menee ruokavalio remonttiin. :D :D Ei kannata siis ottaa tosiaan paineita, loputon tie se on muutenkin.. :D

      Hmm. Kirjakysymys oli näin äkkiseltään vaikea, pitäisi varmaan selata kaikki läpi ennen kuin suosittelen jotain ylitse muiden, mutta koska olen nyt juuri vähän laiska, niin huutelen täältä nojatuolista vaan suosituksia :D Eli jos ihan oikein muistan, niin tämä opus olisi aika kattava!

      http://www.docendo.fi/tuote/951-846-239-9

      Lukuiloa! ;) Ja treeni-iloa. Ja syömisen iloa kanssa! :')

      Poista
  15. Kiitoksia tuosta kirja-vinkistä!!

    Oletko / oletteko kuulleet "speltti-leivästä"?

    Se on hyvin YKSINKERTAISTA tehdä, tässä ohje:
    - n. 1 dl vettä
    - auringonkukansiemeniä
    - pellavansiemeniä
    - kurpitsansiemeniä
    - maapähkinöitä
    - soijarouhe (itse käyttänyt tummaa)
    - spelttijauhoja (nimenomaan speltti, koska se on alkukantaista. Siinä on runsaasti kuitua ja proteiinia)
    - Ruususuolaa ripaus (Alkuperäinen Ruususuola-kristallisuola sisältää 28 kertaa enemmän hyvälaatuista rautaa kuin tavallinen merisuola)

    Noi kaikki sekoitetaan keskenään (ihan vaikka tuossa järjestyksessä, ainakin jauhot jättäisin viimiseksi) ja levitetään pellille OHUEKSI levyksi (maapähkinät tekevät siihen hieman haastetta koska ovat isompia kuin muut aineet.
    Uuni 180 - 200 astetta, n. 20min. Kannattaa tarkkailla ettei pala, joka helposti käy mikäli reunat jäävät ohuemmiksi kuin keskusta.

    En ole ikinä mitannut muuta kun veden, mutta en varmaan hirveesti valehtele jos sanoisin että olen ripotellut kutakin ainetta n. 1/2 dl verran, jauhoja n. desi. Jätän aina jälkilämmölle jotta tuosta tulee rapeeta.
    Suolan voi toki jättä pois, mutta se tuo aika kivan maun. Tuohonhan voi laittaa ihan mitä siemeniä vaan keksii :)

    PS. Se ei tosiaan näytä miltään taikinalta, vaan siitä tulee aavistuksen kiinteämpää kuin jos sekottelisit pelkkiä siemeniä ilman nestettä :)

    Mums mums, ja eikun kokeilemaan!

    Olisin lisännyt kuvan aineksista + kun se on valmis, mutta olen niin käsi tietokoneiden kanssa etten onnistunut siinä :D

    PPS. Olen useasti epäonnistunut tuossa, on joko liian paksua, ei tule rapeeta (mutta sehän on ratkastu sillä, kun laitat uuniin vähän lämpöä ja jätät sen sinne kuivumaan kunnes uuni kylmä), liikaa suolaa jne.

    Nim. ei todellakaan mikään kokki ;)

    -Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kuulostaa kyllä herkulliselta! :) Joskus täytyy (vähän modifoiden tietty :D) tehdä kyllä jotain leipää. Piti pitkään tehdä protskuleipääkin, semmoista rieskaa, mutta kun milloin mä sitä sitten syön kun mun päivissäni on jo pelkkiä herkkuruokia ja jotain pitäisi ottaa pois että saisi sitä syödä :D Yhyy ja yhdestä palasta tulisi vaan kiukkuiseksi :D :D

      Ei oo helppoo. :') Kiitti vinkistä!

      Poista
  16. Erittäin motivoivaa luettavaa. Itsekin olen koko nuoruuden ollut tosi hoikka ja enkä mikään lihava ole edelleenkään, lihakseton vain :D Tahtoisin juuri lihaksia ja kauniita muotoja käsiin sekä jalkoihin. Pienestä pitää alkaa ja niin olen tehnytkin, treeniä on aloiteltu. Mutta onko mitään mahdollisuuksia saada muutoksia aikaan vain 2 tai max 3 krt salilla per viikko? :) Onko turhaa haaveilua? :) Ja kiva on blogisi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, olen unohtanut tällaisen kommentin kokonaan! :O Pahoitteluni. :( Ja kiitos kehuista! :)

      Kyllä kaikki salikerrat on plussaa, mutta suosittelisin ainakin sitä kolmea kertaa. :) Lihasten todellinen kasvattaminen vaatii aika tiheää ärsykettä (väh.3-4 krt/vko ja tietysti lepoa myös tarpeeksi), mutta veikkaisimpa, että jonkinlaista muotoa saa vähemmälläkin! :) Tsemppiä! :)

      Poista
  17. moi mä olen ylipainoinen kuustoistavuotias. mulla ei ole mitääb hajua mitä mun pitäisi tehdä päästäkseni rasvanassasta eroon mutta kuitenkin haluaisin sitä. mä oon ollut yloåainoinen ihan pienestä adti ja liikunnasta on kasvanut inhokki ja isoista annoksista ja roskaruoasta elämäntapa eikä mun ympärillä oo yhtään ystävää auttamassa mua pääsemään eteenpäin. musta tuntuu että oon umpikujassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Mun olisi ehkä helpompi koittaa auttaa, jos tietäisin hieman enemmän. :) Mitä syöt päivässä yleensä, liikutko ollenkaan, ja miksi tahdot painoa pudottaa? Näitä sun ei tarvitse täällä avata, laita mulle vaikka sähköpostia niin katotaan mitä keksitään! :)

      spirit.in.the.night@hotmail.com

      Poista