torstai 25. lokakuuta 2012

5km!

Voittajafiilis! Vihdoin tein sen! Hölköttelin sen viisi kilometriä putkeen. :) Tämä oli siis kolmas kerta kun kävin juoksentelemassa. Ensimmäisellä kerralla menin 10 minuuttia putkeen, vaihdoin kävelyyn vatsakrampin vuoksi. Viimeksi menin 20 minuuttia putkeen ja vaihdoin kävelyksi, kun syke oli jo kivunnut 192 ja alkoi olla hassu olo. Tuo kerta oli elokuun toinen päivä. Siitä löytyy postaus täältä.

Nyt siis kolmatta kertaa lenkille ja olin jo päättänyt, että kävi miten kävi, se viisi kilometriä tulee nyt hölköteltyä. Pohjalla oli jo peruspunttitreeni ja palkkari + noin tunnin odottelu ennen lähtöä. Hauskaa tässä oli se, että mulla on jalat ja pakarat eilisestä jalkatreenistä todella kipeät, ihan joka kohdasta ja ympäriinsä. Ei haittaa, piti mennä. Nyt tai ei koskaan!

Pilvistä oli vielä kun vaatetin. Aurinko paistoi kun pääsi ulos. Eli oli liikaa päällä siihen nähden. Lämpökerrasto vaatteiden alla ja kunnon fleece-takkikin päällä. :D



Kävelin ensin jonkin matkaa sopivaan paikkaan ennen kuin starttasin hölkäksi ja vasta silloin laitoin mittaritkin surisemaan. Kävely sattui kipeisiin lihaksiin enempi kuin hölkkä itse. Ajattelin nyt tosissani panostaa siihen, että vauhti on tarpeeksi hidas, jotta sykekään ei pomppaisi hirvittävän ylös. Sellaista hiekkatietä menin. Ei maailman parasta tietä, oli isoja kivenmurikoita ja vesilammikoita ja pellotkin on juuri kynnetty, joten tiet on täynnä mutapaakkuja. :D Olin kompastua myös vaahteranlehtiin kun niitä oli miljoona eräässä kohtaa. Säärten etuosaan tuntui oikeastaan ensimmäiset kolme kilometriä, mutta sitten vähän helpotti. Sykettä tarkkaillessa ihmettelin, miten se onkin niin hyvä. Kun se nousi sinne 170:n puolelle, se pysyi siellä, sen sijaan että olisi jatkanut nousua.




Koitin vain keskittyä siihen, että vauhti pysyy sopivana ja hengitys tasaisena, sekä askel matalana, jotta niitä polvikipuja ei tästä seuraisi. Koitin kiinnittää huomiota myös siihen, ettei hartiat ole korvissa, mutta tuo oli se mihin ei huomiota jatkuvasti enää riittänyt, kun oli niin paljon muuta mietittävää. :') Eli niskajumit on taas kohta täällä, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta.

Kilometrit menivät kyllä todella hitaasti. Ei se sellaista hauskaa ollut missään vaiheessa, varsinkin kun ensimmäinen kolme kilometriä meni säärikipuisena (joskaan jalat eivät silti toimineet mitenkään huonosti). Mutta syke sentään oli erittäin positiivinen asia, ja se ei vaikuttanut suoritukseen. Sen ansiosta huomasin jopa katselevani vähän maisemia ja aitauksessa olevia hevosiakin. :D

Samalla hetkellä kun Garmin piippasi neljän kilometrin merkiksi, iski vatsakramppi (kylkipisto). Siitä eteenpäin mentiinkin P**KELE -asenteella. :D Minä en tänne tullut sen takia, että viimeisellä kilometrillä epäonnistun! Kramppi pysyi koko loppumatkan ja tuon viimeisen kilometrin aikana syke nousikin yli 180, pikkasen vaikutti tuo pistos hengittämiseen ja juoksuasentoonkin, kun huomasin kädellä painelevani siinä ohessa vatsaa. Viimein tuli vapautuspiippaus viiden kilometrin merkiksi, pysähdyin, pysäytin mittarin ja laitoin heti miehelle tekstaria, että nyt tein sen! :') Siitä kun lähti taas kävelemään, jouduin oikein miettimään, että miten kävellään normaalisti, kun oli sen verran omituista tuo jalkojen toiminta.. :') Kävelin sen loppumatkan siitä kotiin ja jalat vähän vetreytyivät.

Kotona oli vaatteet hiestä märät ja naama kauniin punainen. Kuvan oisi voinut ottaa, vaan en ottanut. Ja dataa purkaessa luvut olivat seuraavanlaiset:

Matka: 5km
Kesto: 35min
Keskisyke: 171
Maksimisyke: 184
Kulutus: 240kcal

1km: 6:53min/km, keskisyke 154, maksimisyke 167
2km: 6:46min/km, keskisyke 172, maksimisyke 175
3km: 6:55min/km, keskisyke 175, maksimisyke 178
4km: 7:11min/km, keskisyke 177, maksimisyke 179
5km: 6:58min/km, keskisyke 181, maksimisyke 184

Kulutuksesta mielenkiintoinen juttu muuten. Kun googlettelin noita siihen liittyviä juttuja taannoin, niin moni toisti sitä, että ihminen kuluttaa tasaisella juostessa noin painonsa verran kilokaloreita per kilometri. Vauhdilla tai sykkeellä ei juuri merkitystä. Ruhoni painoi tuossa kohtaa päivää todennäköisesti (vähän päälle) 47kg. Tuo kertaa viisi (kilometriä) tekee 235kcal. Joten Garmin tuntuu ainakin tukevan tätä teoriaa. Polar olisi antanut tälle matkalle todennäköisesti 300-400kcal kulutuksen.

Sellaista siis tänään. Nyt on koivet kovin kipeät. :') Huomenna varmasti vielä enempi. Mutta nyt olen tämän suorituksen tehnyt. Tämä 5km on ollut vain jotain, minkä olen tahtonut suorittaa. Nyt ei tarvitse enää tehdä hölköttelyn suhteen suorituksia. Voin kävellä tai hölkötellä tai juosta ja sitten taas kävellä kun sille tuntuu. Ei tarvitse enää mennä tiettyä matkaa. Haaveissa ei ole suoriutua mistään toisesta matkasta. Voi olla etten tee edes tätä viittä kilometriä enää koskaan toiste. Tämä piti vain saada tehtyä. Ja minähän tein. Wohoo!

34 kommenttia:

  1. Hyvä Heidi! :) Eikös olekin kiva tunne kun on saavuttanut sen tavoitteen, joka vaatii itseltä kovin ponnisteluja? Mullekin se kesän kymppi oli vaan sellanen oma päähänpinttymä joka piti suorittaa vaikkei juosta tykkääkään, mutta oli niin hyvä fiilis sitten kun ylitti ittensä. Jes! Ja jännä tuo kulutusteoria, pitää testata joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitti Eve! :) No onki kiva fiilis! Hassua, kun nyt se on sitten tehty. Sain sen alta pois. Mitä mä nyt teen. :'D Joo ei tartte kyllä mitään juoksuun liittyviä tavoitteita. :D Aina oon tahtonut pystyä juoksemaan, luulin vaan etten voi, ensin oli sydän ja sitten polvet.. Mutta pystyinpä sittenkin. Jeih! :')

      Poista
  2. Aika usein olen itsekin huomannut, että vaikkapa salilta tai kahvakuulailusta hankittu järkyttävä lihaskipu, varsinkin reisissä ja pakaroissa, ei juostessa tunnu miltään, mutta kävely on tappavaa. En tiedä mistä johtuu, jännä juttu. Osaisikohan joku fiksu kertoa miksi näin? Itse kuitenkin koen, että ne on kuitenkin ne samat lihakset, jotka työtä juoksiessa tekee.

    -Jana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jännä! Kävely oli tosi kivuliasta mutta juostessa ne samat lihakset ei tuntuneet missään. Hassua!

      Poista
    2. Juostessa pohkeet tekee suurimman työn ja muut lihakset avustelee (juostessa ei tule esim varvastyöntöä samalla tavalla kuin kävellessä) kun taas kävelyssä lihakset on melko kokonaisvaltaisesti käytössä. Tällainen käsitys mulla, joku fiksumpi voi korjata jos olen ihan väärässä.

      Poista
  3. Jes hyvä Heidi! Itsekään en juoksemisesta juuri nauti, varsinkaan jos polvikipu iskee, mutta itselle syksyinen Midnight run 10 km oli sellainen tavoite,
    johon pääsemisestä olin ja olen vieläkin kovin tyytyväinen. Hyvä me ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kiittiiii! :) Säkin oot kovan suorituksen tehnyt! Kai nää on ihan yhtä isoja juttuja meille kun miehelle oli taannoin maratonin vetäisy. Ei se matkan mitta, vaan se miten kovalla vaivalla sen suorittaa! ;) Hyvä me kaikki! :D

      Poista
  4. Mulla juoksu kulkee ehkä parhaiten aina just jalkasalitreeniä seuraavana päivänä, vaikka kuinka olis lihakset kipeinä, kummallista kyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tein viimeksi juoksun samanlaisena päivänä ja silloinkin tosiaan kulki hyvin, kai ne on hienosti vetreytetty valmiiksi sitten edellisenä päivänä! :)

      Poista
  5. HYVÄ HYVÄ!!! ens kerralla 10km vai mitä? :D Hei ois kiva jos joskus laittaisit kuvan missä sulla on vatsa rentona ja sit jännittettynä, outo pyyntö mut kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JEE JEE!! :D Mut ei missään nimessä enempää, kyllä tää oli tässä. :'D

      Tiiäkkö, mä olen jopa ottanut tuollaiset kuvat jo :D :D Ja oon oottanut sopivaa postausta mihin ne tunkea. :D Että tulossa on! :')

      Poista
  6. Jee hyvä sinä! Siitä se lähtee. Yhtäkkiä huomaat juoksevasi 10km ja sit menee jo taas nopeesti paljon enemmän. Mä aloitin heinäkuun alussa juoksemaan ihan nollasta ja elokuussa juoksin 17.5km. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee hyvä minä! Mutta jee vielä parempi sinä! :D Minä en tosiaan aio pitää tätä harrastusta tämän enempää yllä. Saa meillä mies juosta ihan mun puolesta kanssa. :D Ei oo mun laji enkä tunne intohimoa tätä kohtaan. Välillä voi olla kiva hölkötellä, mutta ei missään tapauksessa pitkiä matkoja. Ei ees tätä viittä ehkä ikinä enää. :')

      Poista
  7. Jeiii, hyvä!! :) Kyllä se pari ekaa kilsaa yleensä tökki ja KOVAA, mut sitten kroppa lämpenee ja alkaa kulkea jo kevyemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jiiihaa, kiitti! :) Tökkihän se, tavalla tai toisella ihan koko viisi kilometriä. :D :D Ehkä siksi onkin näin voittajafiilis! ;)

      Poista
  8. Hyvin vedetty, onnittelut!

    Tuosta Garminin ja Polarin kalorinlaskennan eroista voin omalta osaltani sanoa vaan sen, että ne Garminin lukemat tuntuvat olevan melko hyvin oikeassa. En mitään kovin tieteellistä koetta ole tästä tehnyt, mitä nyt laskenut syömiseni grammantarkasti, kaivanut peruskulutukselle aika hyvät arvot testeistä ja oppikirjoista ja siihen päälle sitten oikeat liikunnat erilaisilla sykemittareilla. Garminin lukemat täsmää painon kehityksen kanssa - Polarin ei. Toiseen luotan, toiseen en luota enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :)

      Ja kyllä mä kallistun ihan samalle rintamalle, että Garminin antamat lukemat tekee enempi järkeä.

      Poista
  9. Onnea! :) Pitää vaa muistaa juostessa et alottaa ihan hitaasti. Ite huomasin sen kesällä ku otin itselleni sen 10km tavotteen :') nyt syksyllä se 10km menikin muutaman kerran mutta sitten eksyin kuntosalin uumenin nii tuo juokseminen on jääny vähemmälle :D
    (ps. voitko linkittää sen sun treenipostauksen tähän missä selität kaikki liikkeet ym. sun treeneistä? :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Jeps, mun mieheni on maratoonari. Ei kai tarvitse enempää sanoa. :D

      Ja tuo treenipostaus oli tätä edeltävä postaus, varmasti löydät sen ilman linkitystäkin. :D :D Lisäksi se löytyy tuosta blogin sivusta 'Hyödyllisiä linkkejä' -kohdastakin.

      Poista
  10. Onnea! Juoksu on jännä laji. Vaikka kunto olisi kuinka hyvä, juoksu vaatii jonkin verran harjoittelua, että sitä jaksaa tehdä. Mutta kun sen on kerran opetellut, pitkänkin tauon jälkeen yleensä löytyy se hyvä tyyli juosta, vaikka hitaammin ja lyhyemmän matkaa. Nimimerkillä, vieläkin jaksan hölkötellä useamman kilsan putkeen vaikka kiloja on kertynyt ja kunto on huonontunut. Sillon kun aloitin, jaksoin juosta pari vain pylväänväliä putkeen, vaikka pelasin kilpatasolla lentistä.

    Joten tsemppiä jatkoon!

    -Anna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kyllähän se pitkälti tekniikkalaji on ja kehon totuttamisesta siinä on kyse, ei auta vaikka olisi muuten kuinka hyvä kunto tahansa. Ei ehkä silti kykene juoksemaan. Minä todistin nyt itselleni että viisi kilsaa menee ja nyt olen tyytyväinen. Muita tavoitteita ei ole ja tuskin hetkeen tulee. :')

      Poista
  11. No waude! Hienoa!! Aikamoinen suoritus ja tosiaan vasta kolmas lenkki!! Huh! Ja ihan kiva vauhtikin on ollut, siis ei mikään "etanatahti". :D
    Toi kalorikulutus paino/km on aika hyvä. Ja tosiaan sulla ainakin pitää paikkansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Monna! :) Joo tää lenkkeily ei oo ihan mun verissäni. :D Mun mielestä mä menin ihan etanatahtia, mutta en mä sitten mennytkään. :')

      Poista
  12. Hieno suoritus! Ensi kerralla jos alkaa vatsaa pistämään niin koita syvään hengittämistä, pisto nimittäin johtuu siitä, että hapekasta verta ei kulje riittävästi pistävään lihakseen/kohtaan (esim. ruokailun jälkeen usein alkaa pistämään, jos ei ole pitäny tarpeeksi pitkää lepoa sen jälkeen, sillä verenkierto on keskittynyt ruoansulatusta hoitaviin elimiin ja toimintoihin). Jos pisto ei piakkoin sillä lopu, niin olisi juoksu hyvä keskeyttää. Hyvällä tsempillä eteenpäin, mutta terveys ennen kaikkea! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tämä kylkipisto ei ole minulle mitenkään tuntematon juttu syineen päivineen, eli tiedän mistä johtuu ja samaisia on ollut ihan pienestä kakarasta lähtien hengästyessä. Siksi nimenomaan hengitän liikuntasuorituksen aikana syvään ja mahdollisimman rauhallisesti. Piston iskiessä vieläkin syvempään ja vieläkin rauhallisemmin. Ja samasta syystä odotan aina ruokailun jälkeen vähintään tunnin ennen lähtöä, jonka lisäksi myös mietin MITÄ syön, jos edessä on tällainen liikuntasuoritus.

      Eipä tosiaan tullut mieleenkään lopettaa viimeisen kilsan aikana kylkipiston vuoksi. Sain hoidettua alta pois ja nyt ei tarvitse juosta enää ikinä. :') Eli 'ensi kertaa' ei ole tulossa. :D Ei ole mitään suoritettavaa jäljellä.

      Poista
  13. Jeeee, hyvä sinä!! Upeeta, ettei edes polvet (ilmeisesti?) kipuilleet :) Ja toivottavasti eivät tee sitä myöhemmin tällä viikollakaan.

    Mä oon kanssa niin he*vetin jääräpäinen tyyppi, että jos oon saanut päähän pinttymän, että jotain on tehtävä, niin se myös tehdään... tapahtui mitä tahansa (kylkipistot, polven äkillinen kipeytyminen, rupee satamaan kissoja ja koiria tms). Järkeväähän se ei (tietenkään) aina ole, mutta v*tut, mun on se tehtävä silti. Joskus tää mun jääräpäisyys jopa ärsyttää ihan mua itseänikin :D "No onko pakko nyt taas olla näin uppiniskanen...". No on. :'D

    Tästä typeränä esimerkkinä mun maanantainen lenkki.. olin päättänyt, että 10km juoksen. No matter what. Kunnosta kympin juokseminen ei olis kiinni sen tiesin, polvien reaktiota pelkäsin. Noh, yllätyksekseni 8km meni tosi hyvin, mutta sitten out of the blue: "poks!" sanoi polvi. Viimeiset kaksi kilsaahan oli silti hölkättävä...oli siinä vastaantulijoilla ihmettelemistä, kun meikäläinen hölkkäs linkaten, kuin jalkansa murtanut koira. Jees. Kumma, ettei lähettäneet pakkohoitoon :P Ja nyt sitten makselen omasta tyhmyydestäni...polvi edelleen paskana ja minkään näköisestä juoksusta on turha haaveilla ainakaan kuukauteen...näin veikkaisin kokemuksen perusteella. Joo, ei ollut eka kerta, ei :P

    Mä tiedän, että tota kylkipistoa selitetään aina hapen puutteella, mutten nyt kuollaksenikaan muista, mistä luin artikkelin, jossa oli myös muita selityksiä tuohon kylkipistoon/kramppiin. Yksi apukeino oli tosiaan juuri tuo, minkä teitkin eli pistokohdan voimakas painaminen kädellä.
    Mulla harvemmin tulee kylkipistoja, mutta jos sellanen on tullakseen, niin se johtuu yleensä siitä, että vatsa on liian tyhjä (ei siis suinkaan täynnä) ja lihakset kramppaa. Mulla kramppi helpottaa, kun painan sitä kohtaa oikein kovaa ja jännitän vatsalihaksia. Outoa, mutta toimii mulla :)

    Eniveis, propsit jääräpäisyydestä ja perkele-asenteesta :D
    -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Ei ole polvikipuja ilmestynyt, vielä ainakaan, ehkä niitä ei enää tule, jee! :)

      Ahahaaa, me ollaan niiiiiin samanlaisia tässäkin asiassa! :D :D Mä kanssa välillä joissain asioissa rasitan itseänikin, kun ei voi vaan antaa periksi. :D Useimmiten se on hyvä ominaisuus, joskus sitten kaikkea muuta. ;) PERKELE -asenteella pääsee vaikka minne, vaikka sitten pari kilsaa hölkäten polvi p*skana :') Tsemppiä kuitenkin paranteluun, toivottavasti siitä nyt tervehtyy mahdollisimman pian. :/

      Notta propsit sinnekin :D tällaista asennetta on pakko arvostaa, oli sitten seuraukset mitkä hyvänsä. :'D Periksi ei helpolla anneta!

      Poista
  14. Onneks olkoon! :) Hieno saavutus! Muistan mun ekan 5K ja sen fiiliksen mikä siitä tuli, ja vielä ne endorfiinit mitkä potkas sisään vähän lenkin jälkeen ;)

    Nyt rupes tekeen mieli lähtee taas lenkille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Mä en tiedä sainko suurempaa endorfiiniryöppyä, lähinnä vaan fiiliksen, että nyt se on hoidettu ja ei tartte enää välttämättä koskaan tehdä uudelleen. :D Eniten tykkään juosta lyhyitä matkoja ihan täysillä, se on oikeasti kivaa!

      Poista