maanantai 27. elokuuta 2012

Painopaljastus ja tulosten purkua

Vihdoinkin aika paljastaa painoni ennen ja nyt - ja se, kuinka te pääasiassa veikkasitte!

Tämä oli minulle hyvin mielenkiintoista. Kerrassaan ainutlaatuinen tilaisuus itselleni nähdä, kuinka isolta näytinkään ennen ja miltä näytän nyt. Suurin osa veikkasi pieleen. Odotinkin sitä. :) Molemmissa kyselyissä vain muutama osasi veikata oikein. Tämä todistaa minulle sen, että vaa'an lukema ei kerro mitään, ja sen missä tietty määrä kiloja on jollekin täysin normaali ja ihminen on siinä painossa kiinteä ja kaunis, minulla tuo sama määrä on noin kymmenen kiloa ylimääräistä. Sama toiseen suuntaan - se missä suurin osa ihmisistä olisi tässä painossani valtavan riutuneita, se on minulle normaali. Kaikkia meitä ei ole vain luotu samanlaisiksi. Saatan olla pieniluinen tai jollain lailla muuten vain pieneksi rakennettu ja siksi oma normaalipainoni on jotain muuta, kuin suurelle osalle ihmisistä.

Jos ette ole vielä lukeneet tuolta toisen blogini kautta kirjoitustani painoani koskien, kannattaa lukea se nyt. Se löytyy tästä.

Veikkauksiinne:

Piti värjäillä, kun ei prosentit näkyneet. :/

Seitsemän ihmistä sadastaseitsemästäkymmenestäkahdeksasta, eli kolme prosenttia, arvasi entisen painoni oikein. Kun jossain kohtaa silloin hyppäsin juuri hankkimalleni vaa'alle, se näytti 56 pilkku jotain kiloa. Kyseessä ei ollut silloin aamupaino. En vielä silloinkaan tajunnut olevani iso, koska lukuhan kertoi minun olevan normaalipainoinen. Ajattelin, että vau, vihdoinkin olen saanut painoa ylös! Havahduin oikeastaan vasta jälkeenpäin, että tosiaan, tuossa painossa oli hirveästi ylimääräistä. Minulle se oli aivan satavarmasti ylimääräistä ja sen varmasti jokainen teistäkin näkee kuvista. Silti, vain 56 pilkku jotain kiloa. Suurin osa teistä veikkasi minua pääsääntöisesti kymmenen kiloa painavammaksi, kuin mitä todellisuudessa olin, ja siltä näytinkin.

Vain 56 kiloa.
Ei yhtään ylipainoa?

Nykyiseen painooni. Neljätoista sadastaseitsemästäkymmenestäyhdeksästä, eli seitsemän prosenttia, arvasi nykyisen painoni oikein. Se on siinä 46,5kg. Nyt viimeiset neljä viikkoa ollut joka kerta (perjantaisin punnituspäivä) 46,3kg. Ihan täysin sama lukema. Muutenkin se heilahtelee ihan vain parinsadan gramman sisällä. Suurin osa teistä veikkasi painoni olevan 8-10 kiloa enemmän. Tuli myös kommenttia, että asteikko loppuu kesken.. :)



Olen siis tosiaan pieni. Ja olen aina ollut, ihan pienestä lapsesta lähtien, kunnes sitten erinäisten syiden takia uskoin olevani vääränlainen, koska olin niin pieni, ja että minun olisi oltava isompi, jotta kelpaisin. Paino vaa'alla määritteli arvoni, sen oli oltava normien mukaan ok, ei sen mukaan, mikä oli oikeasti minulle sopiva, minun normaalipainoni. Onneksi on kuvia todisteena nyt, että ei todellakaan sovi minulle olla painossa 56!



Tämä paino on aika luonnollisesti asettunut ja jämähtänyt tuohon neljänkuuden ja puolen kilon tienoille. Se ei siitä nouse eikä laske, vaikka liikuntamäärä ja syömisen määrä vaihtelisi. Joskus pitää syödä autossa eväitä ja korvata vaikka patukoilla lämmin ateria, joskus on vatsa aivan sekaisin (tiettyyn aikaan kuusta, kuten viime viikolla..), joskus on vatsa pystyssä turvotuksesta ja joskus on nestepöhöä. Ja silti, paino pysyy tuossa. Uskonkin, että keho on valinnut itselleen sen sopivan painon. Sen minulle oikean painon.

Muutama mittaus, jotka eilen ohimennen nappasin. En normaalisti mittaa kehoani, muuta kuin ehkä mahdollisten internetissä suoritettavien vaateostoksien vuoksi, jos kokoa pitää miettiä. Vyötäröni kapein kohta näytti olevan 61cm, lantio (tuosta missä roikotan pöksyjäni) 77cm, takapuolen uloimman kohdan kautta ympärysmitta 87cm, reisi 48cm, rinnan alta 73,5cm. Näihin mittoihin en ole hirveästi perehtynyt, enkä tiedä miten ne vertautuu kenenkin kanssa ja paljonko minulla on vähemmän tai enemmän tai onko saman verran senttejä kuin jollakin toisella. Ne ovat kuitenkin minun senttejäni, siispä ne ovat oikein sopivia! :')


Vuodenvaihteessa oli se aiemminkin mainitsemani pikkubulkki. Pääsin muutaman kuukauden sisällä tasan viiteenkymmeneen kiloon, ja se oli myös se mihin tuon aikana tähtäsin. Mutta voi pojat, siinä oli kamala olla. Paino jakautui pääasiassa vatsan ja reisien kesken. Vain kolme ja puoli kiloa lisää tähän, enkä enää mahtunut suurimpaan osaan farkkujani ja pukeuduin kyllä kaikkeen muuhun kuin ihonmyötäisiin vaatteisiin. Ei toivoakaan, että vatsassa olisi näkynyt noina kuukausina edes pieniä rajoja lihaksista. Sieltä pudotin painon noin 47,5 kiloon ja suunnittelin pysyväni siinä. Keho kuitenkin päätti toisin ja pudotti sen tähän nykyiseen, missä se onkin nyt pysynyt. Uskon kehon tietävän, mitä se tekee. Se valitsi sen, missä minun on optimi olla. Keholle pisteet siitä, sillä tässä kilomäärässä peilikuva miellyttää enemmän kuin siinä, missä kilon painavampana oli myös ylimääräistä se kilo enemmän.

Jos katsotaan BMI -mittaria, niin se kertoo lukeman 17.08. Sanallisesti sama: lievä alipaino. Tuon alla on vielä kaksi luokkaa, mutta alipainon puolella joka tapauksessa ollaan, kun kyseistä mittaria katsoo. BMI -mittarihan ei ota tietenkään huomioon ihmisten erilaisuutta ja toisessa päässä myös sama; jos ihmisellä on paljon lihaksia ja painaa sen vuoksi enemmän, saattaa hän olla mittarin mukaan merkittävästi lihava. Bongasin myös eräästä seuraamastani blogista typyn, joka painaa minua vähemmän, on saman mittainen, mutta lihaksia varmasti ainakin kolme kertaa enemmän. Hän on BMI:n mukaan merkittävästi alipainoinen. Just saying.

Itse en ole koskaan yltänyt normimittareihin. Minun piti olla hirvittävässä, selkeästi ylipainoisessa kunnossa, että ylsin normimittariin. Yhden kuvan löysin menneiltä ajoilta ja skannasin, joka kertoo siitä, että olen pienestä pitäen ollut.. no, pieni.

Pupuni on kuvassa röntgenin jäljiltä nukutettuna.
Koitan sitä siinä jotenkin saada pidettyä, reppanaa.

Tuo kuva on otettu joskus siinä ala- ja yläasteen vaihteessa. Jättikokoinen t-paita päällä, mutta jaloista nyt ainakin huomaa, että ei siinä paljoa mitään ole. Tuollainen samanlainen rimppakinttu olin kropaltani aina aikuisikään asti. Söinkin siis itseni rimppakintuista aivan toisenlaisiin kinttuihin. :D Harmi, ettei minulla ole mitään muistikuvaa tai dataa olemassa kouluaikaisista painoista. Pelkäsin punnitusta aina etukäteen, koska tiesin sen olevan vähän, ja taas terveydenhoitaja paasaisi, että pitää syödä. Aina söin, se ei todellakaan koskaan ollut ongelma. Ongelma oli vain se, etten yltänyt peruskäyrälle.

Jatketaan aihetta vielä sen verran, että vaikka vaaka näyttää painokseni noin vähän, se ei kuitenkaan tarkoita, että rasvaprosenttini olisi välttämättä hirvittävän alhainen. En ole sitä koskaan mitannut, vaikka olisikin hauska tietää, mutta myönnän, että hirvittää jo ajatuskin, että menisin joltakulta ammattilaiselta pyytämään testiä, tässä painossa. Tuskin sitä suopeasti katsottaisiin, enkä niin kovin välitä asiaa tietää, että tahtoisin sen kokemuksen käydä läpi. Mutta en siis usko, että hirvittävän alhainen tuo minulla siltikään olisi. Iloksenne otin itsestäni nahkanrepimiskuvia todisteeksi. :D

Huomaa myös hyttysen tekemä aikaansaannos reidessä. :D

Vatsassani on ylimääräistä. Sellainen osittain nahkapussi, osittain hyvin löysä ja pehmeä pikkureppu. Istuessa se rullautuu housujen vyötärön päälle. Istumiskuvaa en tahtonut ottaa, kun sitä en nyt itsekään tahdo katsella.. :D Liekö tuo ylipainoisen ajan peruja, mikä tulee olemaan aina olemassa. Reisien sisäosasta saa myös kiinni oikein kunnolla ja jenkkiksestä saisi kiinni vaikka isokouraisempikin ihminen, ihan koko kouran täydeltä ja ylikin. :') Pepunpuristelukuvat jätin ottamatta. :D Tämä onkin sellainen asia, jonka kanssa pitänee vain elää. Sillä tuon kaiken saisi käytännössä pois vain painoa pudottamalla, minkä tekisinkin, jos vaaka ei jo näyttäisi näin pientä lukemaa. En missään tapauksessa tahdo 45 kilon puolelle tai sen alle. Viime kesänä lipsahti erinäisten vaiheiden ja vatsaongelmien vuoksi 44 kilon puolelle ja kuvat niiltä ajoilta ovat jo aika kamalia (todella kamalia) omaan silmään. Siispä pidän rasvakerrokseni, jos se ei siitä painoa pudottamatta koskaan pois sula. Tässä painossa on nyt hyvä olla. Peilikuva on kaikinpuolin sopusuhtainen, päästä varpaisiin. Jokin aika sitten siinä tasapainoisuudessa oli jotakin pielessä, mutta nyt täytyy olla todella tyytyväinen.

Tämä on nyt siis ensimmäinen kerta kun kerron painoni julkisesti. Olen sitä aina aristellut, mutta enää en. Nyt olen itseni kanssa niin sinut, että vaa'an lukema on vain sivuseikka. Ihmisten mahdolliset kommentit ja tuomistemiset on yksinkertaisesti minulle täysin sivuseikka, enkä voi tai kykene siitä ottamaan itselleni ongelmaa. En millään. Vaikka kuinka koitan miettiä, että mikä voisi loukata, en vain keksi sellaista. Sillä minun on niin hyvä juuri näin.

Ja sitten keskustelu irti. :D Mitä veikkasit, olitko yllättynyt, mitä mielessä pyörii? Sana on täysin vapaa!

70 kommenttia:

  1. Onpas vaikea arvioida toisen painoa pelkkien kuvien perusteella! Et tainnut tässä mainita pituuttasi, mutta en olisi kyllä uskonut sinun painaneen vain 56 kiloa tuossa ennen -kuvassa.

    Näytät terveeltä ja hyvinvoivalta nykyisessä painossasi!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä ei tainnut paino käydäkään ilmi, siinä veikkauspostauksessa sen kerroinkin, eli perinteiset 165cm. En minäkään olisi uskonut, että tuo tyttö tuossa ennen -kuvassa painaa vain 56 kiloa, jos se en olisi minä itse. :')

      Ja kiitos, terveeltä ja hyvinvoivalta minusta tuntuukin, on iloinen asia että se näkyy myös ulospäin!

      Poista
    2. Paino.. Eli pituus. :D :D

      Poista
  2. Oho, kylläpä veikkasin yläkanttiin kummatkin! Kertonee vaan siitä, että sun kroppa on tasapainoisen ja terveen näköinen. Se on tosi jännä, miten paino eri ihmisille "asettuu", sä taidat tosiaan olla aika kevyttä tekoa luonnostaan (tuollaiset yksilölliset erot ovat musta aika mielenkiintoisia) :)

    Toki kuvatkin sinänsä hämäävät aina, kun yksinään kuvatun ihmisen kokoa/painoa arvioidessa on hankala nähdä sellaista tasapainoisen kropan erityistä siroutta/paksuutta (voisikohan tätä nyt sanoa epäselvemmin). Ehkä tämmöisissä kuvissa pitäisi olla joku keskivertokokoinen referenssihenkilö, johon voisi verrata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ihan eri tosiaan kuvista veikkailla, kun luonnossa, varsinkaan kun ei ole mitään mihin verrata. Mun mielestä teidän veikkaukset tosiaan kertoi mulle sen minkä jo itse tiesinkin, eli että ennen oli paljon ylipainoa vaa'an pienehköstä lukemasta huolimatta ja nykyään on sopivassa kuosissa, vaa'an ns. aivan liian pienestä lukemasta huolimatta. :') Jänniä juttuja nämä on! Ehkä olen onttoluinen. :O

      Poista
  3. Hämmästyttävää. Siis oikeasti. Todella, todella hämmentävää. Piti viitisen minuuttia keräillä leukaa lattialta, niin yllättynyt olin. Heitin omat veikkaukseni (aiemmin 70-73kg ja nykyään 52-54kg) sen perusteella, että itse olen sinua 2cm pidempi ja omaan silmääni näytän tällä hetkellä suunnilleen siltä kuin sinä tuossa aiemmassa kuvassa. Ja minähän painan nyt 72-73 kiloa (kuva: http://horisontaalinen.blogspot.fi/2012/08/kuvatuskailua.html). Käsittämätöntä! :) Vaa'an lukema ei taida tosiaan kertoa yhtään mitään.

    Mutta kuten sanottua, vaikka 46-kiloinen on "paperilla" tai monen mielestä tuulessa liehuva pulkannaru, sinä todellakin näytät hyvinvoivalta. Ja tämä jos mikä oli silmät avaava kokemus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasinkin, että joillakin teillä saattaa leuka loksahtaa vähän suuremminkin. :D Onneksi sait sen kuitenkin kerättyä sieltä lattialta ylös. :D Onhan nämä ihan oikeasti aika käsittämättömiä asioita. Ei minulla ole mitään havaintoa miksi olen näin pieni ja miksi vaa'an lukeman mukaan noin vähän ylimääräistä on minulle niin paljon ylimääräistä. Siksi olenkin vaihtanut mittarin vaa'an lukemasta terveyteen ja hyvään oloon, sekä peiliin tietysti. Paljon, paljon parempia mittareita kuin vaaka!

      Kiitos, ja ilo avata silmiä, ehkä pieni ilo myös loksauttaa leukaa.. :D

      Poista
  4. Vau :) En olisi kyllä uskonut. Mutta minä taas olen aina halunnut olla pieni! Olisi ihana painaa 50 kiloa, mutta tuskin näin tulee koskaan olemaan. Hyvä jos edes 60 tai 70 :D Mieheni aina kommentoi miten "luinen" olen ja painan yli 80kg..

    Joka tapauksessa olen itsekkin ruvennut pikkuhiljaa miettimään miten vähän vaa'an luvut todella kertovat mitään. Ei sitten yhtikäs mitään. :) Ja tämä tosiaan vielä lisää tätä ymmärrystä..

    Näytät oikein hyvinvoivalta ja sopusuhtaiselta tuollaisena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että meille on jokaiselle se oma normaalipaino. Kaikista ei tule kiinteitä, isoja lihaskimppuja, ja kaikista ei tule keijukaisia, ei sitten millään. En usko, että tästä suurenen kovin paljoa koskaan, vaikka kuinka koittaisin lihaksia kasvattaa - ja mikään muuhan ei ole vaihtoehto! ;) Olenkin siis lopettanut tuon niin tarkoitushakuisena toimintana ja vain keskittynyt nauttimaan koko touhusta. Vapauttavaa hyväksyä itsensä täysin tässäkin vaiheessa. Sillä tämä vaihe saattaa olla se, jossa tulen olemaan lopun elämääni. Kaiken lisäksi tässä on tosiaan valtavan hyvä olla. :)

      Kiitoksia, ja ehdottomasti muut mittarit pääasiallisiksi kuin vaaka! Varsinkin sen lukeman vertaaminen yhteenkään yleiskäyrään. Keskittyy siihen omaan napaansa vaan. :D

      Poista
  5. Voi herranen aika...nyt tuli läski olo. Mäkin olin ennen n. 44-47kg ja muiden mielestä mulla oli "täydellinen kroppa". Silloin en kyllä voinut henkisesti hyvin (i.e. jonkun sortin syömishäiriön poikanen oli siis). Nyt oon n. 50-51kg ja pituutta mulla sua pari senttiä vähemmän ja kaikki muut mitat samoja paitsi reisien ympärys tyyliin 10cm enemmän ja lantiokin vähän leveämpi. Huoh. Kaikki paino mennyt siis suoraan reisiin :P
    Lenkille siis....ja ahminta haltuun..
    Upean näköinen olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkinen hyvinvointi on ihan ykkösasia. Olen itse taistellut peilikuvaani vastaan aina tämän vuoden alkuun asti, kunnes päästin irti. Siksi juuri nyt onkin tärkeää olla tässä missä itsellä on hyvä olla, eikä siinä missä muut vaatisivat minun olevan, jotta suhtautuminen ruokaan pysyy terveenä. Tuohon alkuvuoteen asti mun on ollut aina PAKKO syödä, on ollut PAKKO saada painoa ylös. Kunnes polkaisin jalan maahan ja totesin, että nyt riitti. Ruoasta tuli ihan uudenlainen nautinto. Edelleen on välillä pieni pakko syödä, koska en tahdo missään tapauksessa kuitenkaan painoa alas saada. Mutta tuo pieni syömispakko lähtee nykyään minusta ja siksi se pysyy nautintona, kun en tee sitä kenenkään toisen vuoksi.

      Niin.. miksei kaikki ylimääräinen paino voi mennä vaikka tisseihin? :D Mulla kanssa menee ensimmäisinä reisiin ja varmasti näkyvästi, jos paino nousisi edes kilon. Jos ei siis lihaskasvusta olisi kyse.. :) Tsemppiä noihin ruokakuvioihin. Se on ikävä asia, kun ruoka hallitsee mieltä eikä toisinpäin.. Ja kiitos!

      Poista
  6. Tuo paino on yksi kenkku asia mihin törmää myös työssä (terveydenhoitajana), sillä kuten itsekin mainitset paino on sinulle hyvä, kroppasi toimii optimaalisesti, et ole millään tavalla aliravittu, vaikka BMI:si on alipainon puolella. Ja nuo määritelmäthän ovatkin nimenomaan keskiverto ihmiselle. Itse olen samanpituinen kuin sinä, mutta jos painaisin saman verran, olisin kirjaimellisesti luuta ja nahkaa, tuskin edes tuo maksimipainosi 56 kg olisi minulle hyvä. Se jää nähtäväksi, mikä on oma optimaalinen painoni, kun pikkuhiljaa kroppa ja mieli saavuttavat keskenäsitä tasapainoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä mun painoa ruoditaan joka ikisellä lääkärikäynnillä. On käsketty syömään karkkia, on udeltu mahdollisista syömishäiriöistä, on mietitty onko liikunta pakkomielle jne. Koska BMI sanoo minun olevan liian laiha. Tavallaan siihen on pienestä pitäen tottunut, mutta ei se siitä tee yhtään sen mukavampaa asiaa. Sitä menee monesti lääkärin vastaanotolle hirveällä taistelumielialalla jo valmiiksi. :D

      Nämä on juuri niin kiehtovia asioita, että vaikka ihminen on yhtä pitkä, ei tarkoita että sama paino olisi lähelläkään sopiva. Tuo minun 56kg painonihan on myös aika peruspaino missikisoissa kisaavilla. En minä vaan olisi missikisoissa pärjännyt.. :D :D Tsemppiä oman optimaalisen painosi etsintään! :)

      Poista
  7. Voi kun hoitoalan ihmisetkin tajuis tämän ja lopettas ylenmääräisen käyrien tuijottelun. -.- Oon saanu niin monta kertaa kuulla "muistatko sä syödä" tms nimenomaan hoitoalan ihmisiltä. Mä oon kans aina ollu pieni ja luiseva - omasta mielestäni tosin normaali. Nykysin painan koko ajan suunnilleen 50kg (en omista ite vaakaa, ni ei tuu mittailtua), teinimpänä se oli aina 45 kg kieppeillä. Siis ilman sen kummempaa huomion kiinnittämistä ruokavalioon. Oon pari senttiä sua pidempi, joten "alipainon" puolella mennään.

    Ainut haitta mitä mulle on tästä painosta ollu on ollu kuukautisiin liittyvät ongelmat (esim ilman pillereitä mulla ei välttämättä oo menkkoja ollenkaan ym), koska estrogeenin tuottamiseen tarvitaan rasvakudosta. 8/

    Mut hei hyvä että otit tän asian esille ja vielä näin perinpohjaisella tavalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ikävä hoitoalan ihmisille selitellä itseään, varsinkin kun sitä joutuu selittelemään sen takia, kun epäilevät, että puhutko totta. Se on joka kerta yhtä inhottavaa. Kyllä mä tavallaan ymmärrän heitä, kun heillä on oltava joku mittari johon peilata. Ikävintä tosiaan se, että epäilevät, vaikka kerrot. Varsinkin, jos paino ei edes liity millään lailla asiaan, miksi olet vastaanotolla.

      Ja auta armias silloin kun jouduin lopettamaan pillerit noin kymmenen vuoden käytön jälkeen, kun löytyi niitä aivoverisuonipoikkeavuuksia, ja ei sen jälkeen lähteneetkään menkat tulemaan itsestään, mikä oli odotettavissakin. Odotin niitä puoli vuotta ja sitten menin lääkäriin. Ensimmäisenä se laitettiin alipainon piikkiin, eikä sen piikkiin, että olin ne pillerit lopettanut. Sain syötäväksi Terolutia ja niiden kanssa tuli ja lähti tulemaan sitten itsekseen muutenkin, eikä tarvinnut montaa kertaa tuota lääkettä syödä (2-3kk?). Paino pysyi siinä välissä ihan samassa, joten siitä ei ollut kyse, mutta sitä tietysti epäiltiin. Siitä lähtien on menkat toimineet. Ainoastaan stressillä onnistun niitä siirtelemään, mutta tulevat kuitenkin. Voin siis vain kuvitella, kuinka paljon sinä saat selitellä painoasi, kun menkatkin kenkkuilee! :/

      Olihan tästä aiheesta paljon sanottavaa tosiaan, muutaman kerran ennen loppua luulin jo, että siinä oli kaikki, ja sitten ei ollutkaan. :D

      Poista
  8. Jaan kanssasi kokemuksen siitä, kun terkka seuraa painoa ja pitää selitellä. Minäkin nimittäin olin ala- ja yläasteella hyvin hoikka ja joudun painontarkkailuun. Piti luetella kaikki ruuat mitä syön ja äitinikin piti todistella, etten ole syömishäiriöinen. Mutta vasta sun tekstin luettuani aloin miettimään, oliko se taustalla siihen että annoin itseni lihoa reilu 10 kiloa lukiossa. Painoin pahimmillaan 64 kiloa, joka on jollekin normaalipaino tai jopa alhainen paino, mutta itselleni selvästi liikaa. Näytin suurinpiirtein samalta kuin sinä painavimmillasi, eli en ihan niin pieni ole kuin sinä vaikka olenkin samanpituinen.

    Ja koska annoin itseni lihoa ja ajattelin että olen nyt normaalipainoinen, kilot jäivät. En saa niitä millään tippumaan. :/ Painan nyt 61-62 kiloa, suurin osa keskivartalossani. Aloin käymään salilla 3 kuukautta sitten, sitä ennen liikuin epäsäännöllisesti ja tavoitteettomasti. Tie on pitkä ja kivinen, olen vasta tieni alussa...

    Nähtyäni sun ennen-jälkeen-kuvat sain niin paljon tsemppiä, koska sinäkin olet tuohon pystynyt, suurinpiirten samannäköisestä lähtötilanteesta! Kiitos siis tästä ja kiitos ihanasta ja inspiroivasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kovin paljon samanlaiselta, vaikka kilomäärät ovatkin eri. Olet samanlaisessa pisteessä kuin minä olin, kun aloitin tämän kaiken. Lihomiseeni vaikuttavat syyt ymmärsin vasta paljon, paljon myöhemmin. Lopullisesti se taisi aueta vasta kun päätin, että kelpaan, eli vuodenvaihteessa. Kirjoittamalla asian läpikäyminen selvensi sitä kaikkea vielä enemmän.

      Paljon tsemppiä urakkaasi. Saa kysellä, jos neuvoa tarvitsee. Hyvin samanlaisista tilanteista kun ollaan lähtöisin. Ja kiitos itsellesi sanoistasi, mukavaa että koet tämän inspiraatioksi! :)

      Poista
  9. Yllättynyt olen minäkin! Enpä ois arvannu noin alas. Mutta oikeesti tää toi mulle paremman oman tunnon, koska oon vähän potenut huonoa omaa tuntoa siitä, että mun paino on tippunut 53kg ja pituutta on kaksi senttiä vähemmän kun sulla. Oon jotenkin ajatellut, että ihmiset pitää mua hirveän laihana, vaikka todellisuudessa mun mielestä tästä olis vielä varaa tiputtaa, tai ei oikeastaan painoa, mutta rasvaa. Nyt kuitenkin oon suhteellisen tyytyväinen mun kroppaan ja painoon, enkä välittäisi sen pienenevän enää, mutta lihaksia saisi tulla enemmän varsinkin vatsan seudulle. En tiedä tarkoittaisiko se mun kohdalla kuitenkin sitä että pitäisi painon vielä tippua. Joka tapauksessa, mitä tässä nyt hain niin on kiva huomata, että vaikka olet noin kevyt niin sulla on kuitenkin terveen näkönen kroppa täynnä lihasta eikä se paino kerro mitään ulkonäöstä tai terveydestä. Turhaan siis olen tuijottanut vaakaan jos oma pää ja peilikuva kertoo jotain ihan muuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä se kilomäärä vaa'alla tosiaan kerro muuta kuin kilomäärän vaa'alla. Ei se kerro, onko ihmisellä siinä hyvä. Minä luottaisin omaan päähän ja peilikuvaan enemmän. :) Kyllä hoikallakin ihmisellä voi olla ylimääräistä rasvaa, vaikka vaaka näyttäisi mitä (mitä moni ihminen ei oikeasti tajua..). On sitä minullakin, kuten nahanrepimiskuvista näkyy :D Mutta suurimmaksi osaksi se ei häiritse. Olkoon siinä sitten, kun alle 46 kilon en tahdo mennä koska tiedän, että siellä en enää olisi tyytyväinen peilikuvaani. Tuokaan ei ole siis vaa'an lukemasta kiinni vaan siitä, mikä on itselleni hyvä ja mitä tahdon peilistä katsoa.

      Ei me kaikki onneksi olla samasta muotista tehtyjä, vaikka kaikenmaailman mittarit kertookin, että kuulutaan kaikki yhdelle käyrälle ja siitä ei saa poiketa. Hiiteen sellaiset käyrät. Pääasia, että on hyvä olla oman ihon sisällä.

      Poista
  10. En ymmärrä, miten syömisestä tulee niin vaikeeta, kun kasvamme vanhemmiksi. Nuorena sitä söi, kun oli nälkä tai teki mieli jotain, ilman minkäänlaista mietintää, että "aijai ei kyllä pitäis enää syödä tota ja tota...". Itse olen ollut lähes koko elämäni alipainoinen, syntymästäni asti. Vasta viimeisen parin vuoden aikana paino on kohonnut "normaalilukemiin", osittain juuri siksi, etten kestänyt ainaisia haukkuja laihuudestani tai kovaäänistä (ja hävettävää) kummastelua siitä, miten oon niin laiha, ja kuinka mun pitäis syödä enemmän. V*ttu mä söin varmaan enemmän ku kukaan muu mun tuntema ihminen.

    Noiden kommenttien kuuntelu vuodesta toiseen poiki kuin poikikin sitten mulle syömishäiriön. En ollut ennen muiden huuteluja kiinnittänyt mitään huomiota syömisiini ja mätin karkkia kun huvitti, otin ruokaa lisää, jos teki mieli, söin vähemmän jos olin ähky -i.e. söin itseäni kuunnellen, olin terve, vaikka olinkin alipainoinen. Teini-iässä syömisten tarkkailu johti herkkulakkoon ja sitä kautta salakavalasti anoreksiaan.

    Noh, nykyisin anoreksia on jo historiaa, mutta ahmimishäiriö (BED) kummittelee edelleen. Todella, todella turhauttavaa, kun rakastaa treenaamista ja on tosi hyvässä kunnossa, mutta sitten ruuan kanssa vetää aina överiksi eikä tulokset ole sitä mitä voisivat olla. Tiedän, että totaalikieltäytyminen tietyistä asioista (niin kuin sinä teet) auttaisi, mutta toisaalta pelkään, että se saattaa mennä överiksi ja taas kallistua anoreksian puoleen.

    Kaikista hankalinta on kieltäytyä yhtään mistään esim. perheen läsnäollessa, koska mun kieltäytyminen jostain ruuasta (tai ylimääräisestä kakkupalasta) otetaan heti signaalina anoreksian jäänteistä (vaikka siitä on jo yli 10 vuotta!). Jumalauta, ei tarvi olla syömishäiriö, jos ei jostain syystä halua isoa kakkupalaa! Okei, tää oli nyt todella sekavaa avautumista :D Mutta pointtina oli vaan se kuinka muiden mielipiteet voi aiheuttaa tosi pahoja "henkisiä ongelmia" ja oon niin ylpee susta, kun oot päässyt noin pitkälle! Hitot muiden mielipiteistä, kunhan itsellä on hyvä olo :)

    Tsemppiä sulle, mä jatkan omaa taisteluani.

    -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tuli oikein kiukku tuota lukiessa. :/ Itse kuuluin kanssa näihin, jotka söi ihan älyttömän suuria annoksia, suurempia kuin monet aikuiset miehet. Ja silti aina huomauteltiin, että söisit jotain, kun oot niin laiha. Niinpä jatkoin samaan malliin vuosikausia, kunnes pituuskasvu loppui ja alkoi leveyskasvu. Mulla on ikävä niitä aikoja kun syöminen oli, kaiken muun ohella, huoletonta. Niin kuin lapsen elämä pitäisi ollakin. En koskaan sairastellut alhaisesta painostani johtuen eikä sillä ollut muitakaan negatiivisia vaikutuksia. Ainoastaan kaikkien muiden mielestä se oli ongelma, ja taas käskettiin syödä enemmän, kun olin liian laiha. Ihan pienenä en näitä kuunnellut, koska mielestäni olin sopiva. Jossain vaiheessa puheet alkoivatkin vaikuttaa, kun vuosikausia sitä vain jatkui. Mahdollisimman epäterveellisen (eli lihottavan) syömisen olinkin jo hyvin oppinut siihen mennessä, mutta vasta teini-iässä aloin oikeasti uskoa, etten tosiaan kelpaa, ellen ole isompi. Yläasteella ei auttanut asiaa se, että sain kuulla usein olevani myös lauta.

      Itse olen yllättynyt siitä, etten koskaan kehittänyt syömishäiriötä, sillä siihen tosiaan oli aivan kaikki edellytykset. Vasta aikuisena on ollut joitain häiritseviä piirteitä ja osittain juurikin niiden pohjalta poistin mm. kaikki herkut ruokavaliostani. Se ei ollut se pääsyy, mutta lisäsyy aivan varmasti. On ikävää, kun sulla taustalla kummittelee se anoreksia, niin joutuu varmasti olemaan varovaisempi liian tiukkojen kriteerien suhteen. Itselläni tämä kaikki pysyy nyt enemmän kuin hienosti kurissa ja mallillaan, kun olen saanut rakennettua itselleni optimaalisen ruokavalion, joka tyydyttää sekä kehon että mielen. Toivottavasti joskus onnistut siinä itsekin.

      Olen iloinen, että sekalaisesti avauduit. :') Niin paljon tuossa tekstissäsi kolahti ja ihan sydämeen asti. Toisten mielipiteet todellakin voi aiheuttaa suuriakin ongelmia itselle, asioista jotka eivät olleet ongelmia itselle, eikä olisi pitänyt olla yhtään kenellekään. Näissä tapauksissa on koitettu korjata jotain, mikä ei ollut alunperinkään rikki, ja sitten se vasta rikki menikin. Varmasti kummittelee taustalla vähän väliä, jokin ajatus, muisto, tuntemus. Aina välillä hyökkii mieleen, vaikka kuinka olisi traumoistaan päässyt. Toisilla on hirvittävä voima ihmiseen, kun käyvät kimppuun jo niin varhain. Kiukuttaa, kun rikkovat ehjiä ihmisiä.

      Toivon sulle paljon voimia taistelussasi. Sano vaan, jos voin auttaa.

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi. Ihan jo näiden sun juttujen lukeminen ja sun oma "selviytymistarina" auttaa omalla tavallaan. Antaa uskoa siihen, että "ehkä joskus minäkin pystyn tuohon" :)

      Asuin aikoinani 4v ulkomailla ja silloin painoin n. 46 kiloa. Päivästä ja vuodesta toiseen, ilman mitään ongelmia. Olin onnellinen. Oli uskomattoman vapauttavaa muuttaa maahan, jossa ei tuntenut ketään, eikä kukaan tuntenut mua. Sai olla juuri sellainen kuin on. Ilmapiiri oli siellä myös hyvin erilainen; ei ollut ympärillä suomalaisten kateellisuutta ja kapeakatseisuutta. Kukaan ei ikinä sanonut mitään negatiivista mun kropasta. Joko sitä ei kommentoitu (vaan keskityttiin siihen millainen minä olen IHMISENÄ, persoonana) tai sitten kommentit olivat kannustavia ja positiivisia: "god, I love your body" "your figure is amazing" "wish I looked like you".

      Sitten muutin takaisin. Ensimmäisellä spinning-tunnilla viereisellä pyörällä istuva (ylipainoinen) nainen törkkäisi mua lonkkaluuhun (yeah, no kidding, oikeasti tökkäisi) ja tokaisi uikuttavaan ääneen "oivoi, kun sä tyttö olet niin laiha, ihan luutkin näkyy. Syöthän sä tarpeeksi?" Hei, haloo! Ei tollasta heitetä henkilölle, jota ei pätkän vertaa tunne. Vähänkö hävetti, kun muutkin tunnilla olijat kääntyi tuijottamaan mua. Duunissa taas yksi osastolainen (onneksi kohta eläköityvä) heitti työkaverin synttäreitä vietettäessä, että "A:lle sitten tupla iso pala tota kakkua, ku tyttö on noin laiha". Ei tollasta kauaan jaksa kuunnella. Niinpä rupesin syömään taas herkkuja, ajattelin, että niillä onnistun lihomaan. Noh, kehitin sitten itselleni sen BED:in.

      Meillä laihuus menee geeneissä. Muistan pikkuveljen epätoivoisen yrityksen lihottaa itseääni "Mäkkikuurilla". Se päätti testata paljonko onnistuisi keräämään painoa, jos söisi mäkissä viidesti päivässä. Tulos oli +/- nolla kiloa, mutta paljon kevyempi lompakko :'D Ulkomailla asuessani kuulemma yksi tyttö oli kysynyt silloiselta poikaystävältäni, onko mulla bulimia, kun syön niin paljon ja silti oon niin laiha :D Poikaystävä vaan nauroi ja sanoi, että saan kiittää geenejäni ja, että kyllä meikä tyttö myös treenaa tosi paljon.

      Jos pystyisin palaamaan normaaliin syömiseen, söisin kuten "normaalit" ihmiset, painaisin varmaan tuon 46kg. Mutta kun mä vedän itseni lähes joka päivä ähkyyn...kaloreita tulee vedettyä päivässä varmaan 3000-4000 ja painoa on nyt sitten se 50-51kg. Edelleenkin kuulen kommentteja "pienuudestani", mutta pääosin kaikki tuntuvat nyt olevan tyytyväisiä mun ulkomuotoon, sovin "muottiin" ja näytät "terveeltä". Itse taas en voi hyvin kehossani ja voin henkisesti huonommin kuin koskaan.

      Aina ei siis kaikki ole sitä miltä näyttää ja (kateelliset) ihmiset voisivat pitää negatiiviset kommenttinsa itsellään. En minäkään hauku ylipainoisia ihmisiä lihaviksi ja käske heitä syömään vähemmän.

      Upeimpia henkilöitä ovat sellaiset, jotka ovat sinut itsensä kanssa; olivatpa he sitten minkä pituisia, kokoisia ja muotoisia tahansa :)
      Iloiset ihmiset ovat kauniita.

      Poista
    3. Mukavaa, että saat jotain irti jo pelkästään seuraamalla tätä, mihin itse olen päätynyt. Matka on ollut pitkä, henkisesti vielä pidempi kuin fyysisesti. Fyysinen puoli on ollut jopa helppo! Itselläni tuon henkisen puolen muutos on tapahtunut nimenomaan täällä Saksassa. Vihdoin olen päässyt niin vapaaseen, tuomitsemattomaan ilmapiiriin ja sen myötä täysin sinuiksi itseni kanssa, olen oppinut elämään ihan itselleni enkä toisia miellyyttääkseni. Vasta täällä olen tehnyt asioita, joista vain haaveilin vuosikausia Suomessa. Tukka vaihtui lyhyeen, vaihtoi väriä, vaatetyyli vaihtui laihuutta peittävästä ihan sellaiseksi kuin vain tahdonkin, kuljen ulkona sään vaatiessa jopa lyhyissä housuissa rimppakinttujani häpeämättä (ensimmäistä kertaa sitten ala-asteaikojen) ja ostinpa viime viikolla syksyksi/talveksi polvimittaisen ihanan samettihameen, jota aion käyttää sukkahousujen ja pitkävartisten kenkien kanssa! En tiedä, milloin olen viimeksi käyttänyt lyhyttä hametta. Olen ollut tosi nuori. Lapsi.

      Juuri tuollaiset kommentit joista kerroit on minusta niin käsittämättömiä ja juurikin se, miksi laihoille ihmisille saa huomautella heidän laihuudestaan niin, että se on ok. Heidän kehonsa on kaikkien asia. Tuskin tulen käsittämään sitä koskaan. Ylipainoiselle ei tietenkään saa sanoa painosta mitään kommenttia. Laihalle saa sanoa, että söisi enemmän. Lihavalle ei saa sanoa, että söisi vähemmän. Ihmeellinen maailma. Molempien pitäisi olla ihan yhtä väärin.

      Et ole ensimmäinen tietämäni ihminen, joka on toisten puheista kehittänyt syömishäiriön. Olen katsonut myös läheltä erään tärkeän kamppailua anoreksian kourissa, joka syntyi koulussa tapahtuvan huomauttelun vuoksi. Ehkä siksi tämä on aiheena sellainen, että saa sappeni kiehumaan. Oli sitten mistä hyvästä tahansa tapahtuvaa huomauttelua. Se on aina yhtä törkeää, että kajotaan sillä tasolla toisen kehoon, kun se ei toisille kuulu.

      Pahoillani olen, että kamppailet noiden sairauksien kanssa edelleen. Tuolta kuvasivustoni puolelta löytyy myös sähköpostini, jos tahdot enemmän kirjoitella, etkä tässä ehkä viitsi tai halua. Jos jotain konkreettista voin tehdä niin autan enemmän kuin mielelläni. Paljon tsemppiä!

      Poista
    4. Totta, matka on henkisesti aina paljon pidempi kuin fyysisesti. Sä olet todella kannustava esimerkki siitä, miten voi oppia olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja ruveta taas elämään ihan vain itseä varten -niinhän sen kuuluisikin olla! Ja sitä kovasti harjoittelen. Jonain päivänä olen yhtä vahva kuin sä ja saan elämäni "hallintaan" -siihen tähdätään :)

      Ja tsemppiä haetaan sun blogia seuraamalla. Näytät upealta ja sulla on asenne kohillaan. Todella motivoivaa :)

      -A

      p.s. Käytin tänä kesänä ensimmäistä kertaa shortseja julkisella paikalla ;) Itse asiassa ne olivat ensimmäiset shortsit, jotka olen omistanut sitten 12v synttäreiden :P

      p.p.s kiitti tsempeistä ja ehkäpä joskus saatan mailiakin vääntää, jos tulee enemmän avautumishaluja, heh. Tai jos suuntaan Saksaan lomailemaan ;)

      Poista
    5. Kiitos, ja ilo on motivoida, kannustaa ja inspiroida. Lupaan pyrkiä siihen jatkossakin. :)

      Ja olisin voinut kirjoittaa hyvin pitkälti aivan samanlaisen peeässän itsekin noista shortseista! Jee hyvä me! :D

      Ottaa yhteyttä vaan jos sille tuntuu, ja kyllä mä sulle kahvit keitän (mutta en tarjoa kahvipullaa!) jos tänne eksyt! ;)

      Poista
  11. No oho, olin kyllä ihan väärässä, oma veikkaukseni oli molemmissa ihan persiillään :D Tää todellakin osoittaa sen kuinka erilaisia kroppia ihmisillä on ja miten vaikeaa on todella arvioida sitä painoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Nimenomaan, tämä on mun mielestä hyvin kiehtovaa, miten ihmiset ovat niin valtavan eri painoisia samoissa mitoissa, ja miten vaa'at ja kaikenmaailman käppyrät ja käyrät ei loppupeleissä kerro yhtään mitään.

      Poista
  12. En enää muista kunnolla, mitä veikkasin, mutta muistaakseni ajattelin, että ennen-kuvassa olisit n. 62 kiloa ja jälkeen-kuvassa kymmenisen kiloa vähemmän. Eli kuutisen kiloa yläkanttiin meni molemmat arvaukset. Mutta en oikeista tuloksista kuitenkaan yllättynytkään.

    Sulla kyllä varmaan on rasvat reippaasti alle kahdenkympin, koska naisilla ei taida vatsapalat näkyä noin selkeästi vielä parinkympin rasvoissa. Mutta väliäkö tuolla jos onkin, jos kerran hormonitoiminta pelaa ja voit hyvin. Ei sitä mun mielestä pidä millään tavalla hävetä tai puolustella.

    Tuossa lapsuus/nuoruus-kuvassasi muistutat todella paljon mieheni veljeä, joka hänkin oli nuorena todella hintelä (186 cm pitkä, eikä parikymppisenä painanut edes 60 kiloa. Nyt on vaivoin treenaamalla päässyt johonkin 68 kiloon..). Kun taas mieheni on tanakka tyyliin porilainen portsari. Samasta perheestäkin voi tulla niin eri ruumiinrakenteella varustettuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin kanssa rasvojen olevan reippaasti alle kahdenkympin, mutta tuskin niin alhaalla kuin joku saattaisi kuvitella. Siksi otin nuo kuvatkin ja kerroin siitä, ettei tämäkään kroppa, tässäkään painossa, ole suinkaan rasvaton. En siis puolustellakseni sitä ottanut esille.

      Minulla taas veljeni on samanlainen pienirakenteinen kuin minä. :) Tuo onkin ollut hyvä kertoa lääkärille myös, kun kyseenalaistaa tämän painoasian. Monesti auttaa, kun sanoo, että veljeni on ihan samanlainen. Turha kortti heittää kehiin, mutta turhaa on myös sanojeni kyseenalaistaminen lääkärin toimesta. Jos sillä saa hiljaiseksi niin sillähän sitten mennään.. :)

      Poista
  13. Oon niin kateellinen tuosta sun kropasta,aivan unelma!

    VastaaPoista
  14. Noin matala paino nykyisin oli yllätys, kun kuitenkin on lihastakin aika kivasti! Toki rasvaprossaahan sulla ei paljoa ole.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattelinkin, että saattaa suurinta osaa yllättää. :) Ja rasvaprosentista ei tosiaan mitään tietoa, tuskin kovin paljoa, mutta tuskin myöskään ihan hirveän vähän. Ehkä joskus käyn jossain mittaamassa, jos jokin tapahtuma on jossain lähellä tai jotain, olisihan se mielenkiintoista tietää! :)

      Poista
  15. En oikiasti tajua, oonko ainut jonka mielestä näytät normaalipainoiselta nuissa sun "ylipaino"kuvissas? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi varmaan ainakin.. :D Mä en osaa pitää tuollaista vatsaa, käsivartta ja kolmea leukaa normaalina.. :') Miten pienelle mä oikein näytän sun silmiisi sitten tässä nykyisessä painossani?

      Poista
    2. todella pieneltä :D

      Poista
    3. Näin mä vähän aavistelinkin.. :)

      Poista
    4. Kyllähän nuo mitat ovat normaalipainoisen mitat ennen-kuvissakin, mutta vaikka kuvakulma onkin vähän huono (ryhdikkäästi seisomalla ei näyttäisi noissakaan ehkä ihan yhtä lösähtäneeltä ;) ), niin kyllä noista aika hyvin välittyy sellainen huonokuntoisen, kehossaan viihtymättömän fiilis. Joku toinen voi olla täsmälleen samanpituinen ja -painoinen ja hyvinkin lihaksikas. Ja joku kolmas sitten samoilla mitoilla plösön ja atleetin välillä.

      Yritän kai sanoa, että jokaisella on se oma ruumiinrakenne: siro tai vanttera. Ja siinä missä vaikka 165/56 on sirolle liikaa, se voi vantteralla näyttää jo turhan kuihtuneelta.

      Eläinten kanssa toimiessa tämän huomaa hyvin. Siro whippet voi olla superläski 13-kiloisena, mutta toinen koira näyttää sitten ihan sopusuhtaiselta samoissa mitoissa.

      Poista
    5. Näinhän se menee. Perusruumiinrakenne määrää sen, mikä on ihmisen oma ihannepaino ja se ei ole kaikille sama, koska perusruumiinrakenne on jokaisella eri. Itse näen ennen -kuvassani kymmenen kiloa liikaa. Liikaa on yhtä kuin ylipaino. Eri asia sitten, miten normaalipainon kukin itse määrittelee. Salliiko se tuollaiset ylimääräiset läskikerrokset? Minusta tuossa kuvassa ei ole normaalipainoa, vaan ylipainoa. Näkyy siinä myös huonokuntoisuus. Näen nuoren, joka on syönyt epäterveellisesti vuosikausia, voi fyysisesti hirvittävän huonosti ja siinä ei ole mitään kaunista.

      Koiravertaus olikin hyvä. Ei meitä kaikkia ole luotu samankokoisiksi. Ehkä minä olen sitten whippet. :')

      Poista
  16. Vau... oletko jotenkin pieniluinen? Tai siroluinen voisi olla parempi sana? Kun et näytä mitenkään alipainoiselta.

    Itse olen vissiin sitten romuluinen. En ole mitenkään hirveen pitkä (vain 170cm), mutta luuston rakenne on sellainen, että minusta ei kovin pientä saa. Olen aina ollut normaalipainon ylärajoilla, tai vähän ylipainoinen ja aina myös kärsinyt siitä. Nyt ten years after, kun nuoruuden kuvia katsoo (paino n. 73-78kg), näytän terveeltä, urheilulliselta ja lihaksikkaalta erotuksena nykyiseen oikeaan ylipainoon. Ehkä ihmisten pitäisi lakata tuijottamasta numeroihin ja keskittyä siihen miltä tuntuu. Koskee myös muiden numeroita. Ehkä kaikkien elämä olisi tällöin parempaa...

    Hauskaa syksyä!
    Terveisin,
    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein tiedä mitä minä olen. :D Veikkaisin olevani siroluinen tai pieniluinen, ihan miten sen tahtookin ilmaista. Kevytluinen? Toki painosta on kilo tai kaksi pois ns. normaaliin verrattuna myös sillä, että mulla ei ole tissejä eikä pohkeita. :D Enkä tarkoita, että pohkeet olisi omaan silmääni pienet, vaan ovat ihan anatomisesti normaalia pienemmät. Olivat tuossa +10 kilossakin edelleen. Mutta eipä se paino näistä seikoistakaan huolimatta yltäisi edes sinne viiteenkymppiin. Oon vaan pieneksi rakennettu. :)

      Meitä on niin moneen junaan tosiaan! Ihmisen kropan perusmalli on yksilöllinen jokaiselle. Kaikki eivät voi koskaan saada sellaista kroppaa kuin jollain toisella. Kaikki eivät vain ole malliltaan samanlaisia. Ja siksihän samat numerot eivät voi päteä jokaiseen ihmiseen. Voi kun sen kaikki ymmärtäisivät!

      Meillä täällä kesä jatkuu toivottavasti vielä kuukauden tai kaksi, vaikka sitä kyllä odottelee jo syksyäkin vähän. :) Oikein mukavaa syksyä sinulle Anna! :)

      Poista
  17. Tää oli aika silmiäavaava postaus, hyvällä tavalla! :) Mähän veikkasin sun ekaks painoks jotain 63, perustuen ihan siihen, et oon ite samanpitunen ku sä. Ja tokaks oisin vapaalla asteikolla veikannu 60. Hhhieman pieleen :D Se veikkaus taas perustui samanpituisiin ja lihaksikkaisiin kavereihin. Mut näköjään kropat voi olla koostumukseltaan tosi erilaisia, vaikka lihasta ja pituutta löytyisikin samalla lailla. Kuten sanottua, silmiäavaavaa :)

    Ja näytät kyl tosi hyvältä ja terveeltä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niin iloinen, että avasin monen ihmisen silmiä tällä postauksella! Myös teidän silmien avautuminen avasi mun silmiäni. Kyllä nyt on apposellaan lautasina yhden jos toisenkin silmät. :D

      Ja kiitos, kiitos, kiitos! :)

      Poista
  18. Olen sun blogiasi joskus aiemminkin selaillut, mutta en kommentoinut varmaan koskaan. Luin muistaakseni jonkun teksin, jossa oli kans joitakin noita sun ennne kuvia. Mulla tulee tosi paljon mun oma nykynen kroppa tuosta sun ennen kropasta mieleen. Sitte katoin kuinka superhyvässä kunnossa oot nykyään. Suljin äkkiä tämän sivun, koska vaikka tiedän että minäkin voin joskus sen unelmakroppani saavuttaa, en toisaalta usko siihen ja itseeni tarpeeksi. Tä,ä jotenkin realisoi sitä asiaa, että näin että olit suurinpirtein saman kroppanen kun minä ja nyt tuossa kunnossa. Monissa blogissa on aina ollut joku maininta susta ja oon aina hypänny sun yli jotenkin "en mä tykänny siitä blogista yhtään........". Vaikka oikeasti asia ei ollut kyllä ihan niin. Halusin varmaan kieltää sen asian, että minäkin voin muuttua kun vaan haluan sitä tarpeeksi :)
    Painankin tällä hetkellä itseasiassa saman verrna kun sinä noissa ennen kuvissa, mutta olen kyllä varmasti paljon lyhyempi kuin sinä. Kiitos siis tästä teksistä, tämä avarti taas paljon. Ei vain tämän oman kohtalon kannalta vaan ylipäätään :)

    Tuo painoindeksi on kyllä ihan suoraan sanottuna perseestä. Muistan monta urheilijaa jotka yläasteen terkkari länttäs ylipainoiseksi, koska ne oli lihaksikkaita. Pari kuukautta sitten terveydenhoitaja sano meidän KOLME VUOTIASTA pikkuneitiä YLIPAINOISEKSI. Neidi itsensä KUULLEN. Olin niin superjärkyttynyt että hyvä etten soittanu sille terkalle haukkumapuhelua... mieli kyllä teki ja tekis vieläkin, kyseessä kun ei todellakaan ole läski lapsi, ei edes pyöreä. Se on vaan normikolmevuotiasta huomattavasti pitempi joten kai se silloin jumaliste painaakin vähän enemmän kun normi kolmevuotias ja on tällöin normi kolmivuotiaiden painokäyrän yläpuolella?? Onko se nyt sitten ihme jos ei pikkuneiti meinaa syödä enään nykyään, kun hänen aikanaan on häntä sanottu läskiksi ja sanottu että sitä pitäisi laihduttaa? Jumalauta sanon minä tällasesta... Ja sitte mietitään että miksi on syömishäiröitä! ... joo taisin eksyä vähän aiheesta, mutta tämä on minulle hyvin hyvin tavallista :) All in all onneksi eksyin tämän lukemaan. Nyt taidan jäädä sun blogia seurailemaankin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua hymyilytti lukea tuo ensimmäinen osa kommentistasi. :) On aina jännä lukea, miten sitä saattaa toisiin vaikuttaa, tai miten ihmiset näkevät ja kokevat minut ja blogini, kun ei niitä asioita voi itse nähdä, tietää vasta kun kerrotaan. Sen toki tiedän, etten varmasti kaikkia miellytä, mutta mukava että sain sinulta toisen mahdollisuuden! :) Ja kyllähän muutos on mahdollinen. On vain uskottava tarpeeksi. Se on se, mikä vie läpi vaikka sen kuuluisan harmaan kiven. Tsemppiä siis sinullekin projektissasi! :)

      Tuo on ihan järkyttävää, miten lapsen itsensä kuullen kerrotaan tuollaisia asioita, varsinkin kun ei voida millään mahtua samalle käppyrälle kaikki. :( Aivan uskomatonta, että kolmivuotiaan painoasioihin puututaan noin, varsinkin kun kerran on normaalia pidempi ja sitä kautta luonnollisesti myös painavampi. Minua niin suututtaa, että jo pienelle kerrotaan, ettei saakaan olla sellainen kuin on! Nuo asiat kun voivat helposti jäädä kummittelemaan takaraivoon. Niin kuin minullekin kävi. Minusta lapsen painoon ei pitäisi koskaan puuttua ellei se ole aivan huomattavasti johonkin suuntaan ja aivan oikeasti silminnähden pielessä - eikä silloinkaan KOSKAAN lapsen kuullen. Ei lapsen (eikä aikuisenkaan) painoa pidä katsoa siitä, miten sopii jollekin yleiskäppyrälle, vaan siitä, miltä ihminen oikeasti näyttää. BMI on perseestä, kuten sanoit.

      Onneksi eksyit lukemaan ja avautua saa asiasta tai asian vierestä! Mielenkiintoisissa aiheissa pyöritään varmasti silti. Ei kaikki ole niin justiinsa, vaan eksyminenkin on sallittua. Eikö se ole muutenkin osa elämää, miksi ei sitten osa keskustelun peruskaavaa.. :) Teen sitä itsekin siis paljon. :D Tervetuloa! :)

      Poista
    2. Itsellenihän ala-asteen terveydenhoitaja lykkäsi kaloritaulukot sun muut ja käski laihduttaa. Olin 8-vuotias. Ja ei, terveydenhoitaja ei keskustellut asiasta ollenkaan vanhempieni kanssa missään vaiheessa. Olen joskus miettinyt, että oliko tämä yksi sysäys myöhemmin puhjenneeseen ahmimishäiriöön. Näin jälkikäteen kaikkia paino- ja pituuskäyriä tarkastellen olin vain pykälän verran suosituskäyrää painossa korkeammalla, mutta se mahdollinen ylipaino ei näy kuvissa. En muistele edelleenkään sitä fat shamingia hyvällä.

      Yläasteellakin pidin itseäni norsuna ja kärsin peruskoulun kiusaamisesta liittyen ulkonäköön (olin peruskoulun ajan aina lyhin, yläasteella spurttasin muutaman sentin 155 saakka. Esim. ala-asteella olin 6. luokalle asti lyhyin kaikista koulun tytöistä, uudet ekat olivat minua pidempiä.), likinäköisyyteen ja koulumenestymiseen (kun ei ollut muuta, keskityin sitten opiskelemaan ja taas tuli runttua niskaan :D). Pullasorsa taisi olla yläasteen yleisin haukkuma. Niitäkin kuvia katsellessa on tullut monesti mieleen, että olisinpa silloin jo tajunnut oikeasti kokoni. En ollut silloin ylipainoa nähnytkään, toisin kuin aikuisiällä.

      Jotenkin ymmärrän, että lapset ovat julmia, mutta että aikuisetkin terveydenhoitajista liikunnanopettajiin. Yläasteen opo täräytti joskus tunnilla, että minusta näkee, että olen ollut ruoka-aikaan kotona. WTF! Liikunnanopettajaa ei kiinnostanut taidot vaan painoindeksi. Minä kaikesta kiinnostunut yrittäjä olin koko ajan numeroa alempana kuin ne ulkonäöltään hoikemmat, jotka eivät yrittäneet tai harrastaneet vapaa-ajalla muuta liikuntaa kuin kävelyä bussipysäkille ja takaisin. Korpesi. Ja korpeaa vieläkin moinen arvosteluasteikko.

      Mitä minä sitten olen? Olen joskus vitsaillut, että olen käytännössä ruumiinrakenteeltani kääpiö, vain sotakirves ja punainen paksu parta puuttuvat. Minulla on lapsesta asti ollut vanttera ruumiinrakenne. Lyhyt kaula, paksut luut (esim. ranneluun ympärysmitalta, en Cartmanin tavoin väitä olevani isoluinen ja siksi läski ;), helposti kehittyvä lihasmassa, lyhyet raajat, suomalaiselle epätyypillinen erottuva takalisto persjalkaisen satulalaukkumallin sijaan, leveät hartiat ja erottuva vyötärö. Tällä hetkellä on toki ylipainoa, josta vähitellen olen pyrkimässä eroon. Teininä mukaan saatu syömishäiriö on ikuinen seuralainen, mutta sen ei tarvitse olla vallassa hallitsemassa. Hitaasti on läski tullut ja hitaasti se saa lähteäkin. Olen enemmän kiinnostunut omasta hyvästä olosta ja lihasrääkistä kuin äkkinäisestä läskin kadottamisesta. Olen se kuuluisa poikkeus väitteestä, että naiselle ei kehity helposti lihasmassaa tai ainakaan vahingossa. En käytä buustereita tai lisäravinteita, mutta voima ja lihas kasvavat silti. Okei, joskus olisi kiva, jos olisi pienemmät pohjelihakset, niin voisi käyttää ihania saappaita, mutta minkäs teet. Pitäisi kuihduttaa kaikki lihakset, jos haluaisin pohkeeni pienemmiksi ja vähemmän lihaksiltaan erottuviksi. Ei käy, pidän pohkeeni, joilla saan ärsytettyä puolisoani, jonka pohkeisiin treeni ei tahdo purra ;)

      En jaksa tässä iässä enää välittää muiden sanomisista liikoja. Koska olen näin lyhyt, vaatteet eivät istu minulle muutenkaan. Muotoillun vaatteen muotolaskokset tuppaavat olemaan lantion kohdalla ja kun siirrän ne oikealle kohdalleen, selässä on pussi :D Housuja en käytä kuin urheilussa joustavina malleina, koska treeni on entisestään muokannut bootya ja on mahdoton tehtävä löytää housuja, joihin peffa mahtuu ilman, että vyötäröltä ollaan koko-kaksi liian isoja.

      Minä olen kai sitten sieltä toisesta päästä. Kukaan ei usko minun painavan niin paljon kuin painan. Haluan toki tosiaan vielä alaspäin, mutta parhaimmillani olen aina näyttänyt 68-kiloisena. Olen siinäkin painossa vielä kaikkien taulukoiden mukaan lievästi lihava (BMI 28.3), mutta minä viihdyn siinä ja näytän oman silmääni oikein sopusuhtaiselta. Koska olen kropaltani kolho, näyttäisin kamalalta kevyempänä.

      Kiitos mielenkiintoisesta blogista! Löysin tämän vastikään ja olen vain nyökytellyt huomioille

      Poista
    3. KIITOS tästä kommentista! Kirjoitat todella hyvin ja tämä oli ilo lukea. Vaikka alkupään aihe olikin taas ihan käsittämätön - että koulussa on ollut tuollainen meininki. Aikuiset ihmiset, joilla pitäisi olla silmät päässä, joiden pitäisi osata katsoa IHMISTÄ eikä niitä hemmetin käyriä ja numeroita.. Huoh. Turhauttava maailma.

      Tarinasi oli kiehtova lukea. Meitä on niin moneen lähtöön, eri mallista, pituista, painoista ja muotoista. Miten ihmeessä meihin voisi päteä kaikkiin yksi ja sama kaava? Jaksaa ihmetyttää aina vain.

      Joten kiitos sinulle tästä!

      Poista
  19. Eksyin sun voitiin ja vai, ei ikinä uskoisi tätä painoasiaa - ei ainakan normaali, yleensä isoluinen suomalainen. ;)
    samaistuin tähän koska mäkin olen siro ja suurinosa elämästä vähän alipainoisena ja en ole edes näytänyt laihalta hälyttävästi. Nyt oon 50\160 ja tunnen miten pehmeyttä on tullut, se ei minusta kuulu minuun :/ olen lähes 19 vuotta. Pitäisi laihdutaa 10kiloa.:)
    Minusta sinä näytöt tossa ekasss kuvassa lihavalta, vähän.. Mutta nykyään kyllä vähän liian laihalta.ja en henk koht tykkää noin miehisestä kropasta. No offence. :D
    Mut siis selkeesti oot ollu laihutuksen tarpeessa, mutta olisiko mahollista nähä susta kuvia esim 50-51 kiloa? Siinä kultainen keskitie noiden välissä. :)
    toivon etten loukannut, ihailen sun projektia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä on moneen junaan - toisista lihakset ovat miehisiä. Minusta lihakset on kauniita <3 Niin miehellä kuin naisellakin. En liitä lihaksia kumpaankaan sukupuoleen. Lihaksikan nainen on kuuma siinä missä lihaksikas mieskin! ;)

      Mulla on kyllä kuvia, joissa olin viidenkympin pintaan. Ei tuolta laihdutusvaiheelta, vaan tämän alkuvuoden puolelta, kun koitin projektina saada painon viiteenkymppiin. Tuossa painossa mulla vaan on kolmisen kiloa läskiä, eli kolme kiloa täysin ylimääräistä, ja siitä en saa kaunista millään. Kuvat ovat muutenkin alusvaatekuvia, joten jätän julkaisematta. :'D Viidessäkympissä mulla on vatsalihakset pääosin kokonaan piilossa rasvan alla ja reidet suhteettoman suuret kroppaan. Ja farkkuihini. Joten olen mielelläni tässä painossa.

      Et loukannut. :) Tiedän kuka olen ja tykkään siitä kuka olen. Viihdyn nahassani niin hyvin, että en pysty loukkaantumaan siitä, etten miellytä jokaisen maailman ihmisen silmää. :D

      Poista
  20. ainii ja ite olisin sanonu et nyt painat 50kiloa ja ennen vähintään tasan 60. Maximi 62. :)
    Mutta siis todellaki näytät nyt paremmalta! Voitko joskus tehä ruokapäiväkirjan kuvien kera tänne? (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli vaikka olen mielestäsi liian laiha, niin silti näytän sinusta nyt 50kiloiselta. Siinä painossa olisin BMI:nkin mukaan normaalipainoinen. ;)

      Ruokapäiväkirjaa kuvien kera on minun vähän turha tehdä, sillä pääsääntöisesti siinä vaihtuu vain päivän lämpimän aterian sisältö ja niitä postailenkin tänne aina välillä. Kaikki muu menee peruskaavalla - rakastan syömiäni ruokia enkä tahdo niitä vaihtaa! <3 Lue vaikka täältä mitä syön ja millä kaavalla: http://eioorakettitiedetta.blogspot.de/2012/08/painopaljastus-ja-tulosten-purkua.html?showComment=1346734670728

      Siellä niitä kuviakin on! :)

      Poista
    2. Siksi sanoin että 50 kiloa, kun se bmi 18 ei ole kaikkien terveydenhoitoalan ammattilaisten mielestä vielä täysin normaalipaino aikuiselle. En sitten tiiä. :)
      Vaikka sanoin että olet minun mielestä laihan näköinen niin siis ei mitenkään pahalla! Ainakin omaa silmää on aina miellyttäneet laihat\hoikat kuin pyöreät. :D
      saat kyllä olla ylpeä itsestäsi että olet tuohon kuntoon pystynyt itsesi saamaan.

      Poista
    3. Tällaisesta BMI -jutusta en muuten tiennytkään! Ja juu, sanoi BMI mitä hyvänsä, olen siinä omassa normaalissa painossani - siinä missä keho sen itse pitää ja missä mun on paras olla. :)

      Ja ei pahalla otettu! :) Kiitoksia. :)

      Poista
  21. Hei,

    tekstisi oli kovin inspiroiva ja jouduin itsekin järjestämään aihetta sivuten pienen kyselyn tulosten purkuineen. Halusin siis kiittää sinua kirjoituksestasi ja toivottaa aurinkoa syksyysi :)
    t.Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! :) Kävin jo heti kurkkimassa! :D

      Aurinkoisia syyspäiviä sinullekin toivotan! :)

      Poista
  22. Jännä nähdä miten erilainen ihminen voi olla samalla pituudella :D
    Itse olen 165cm pitkä, enimmilläni painoin 65kg, enkä ole koskaan ollut nuin pulskan näköinen.
    Nyt painan 60kg, viel tarkoitus saada himpun verran timmimpi kroppa.. Nyt ylimääräistä on enää tietyssä paikassa vähän.. Lihaksekin on ihan napakat. :) Hieno blogi, jään seuraamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on muuten ollut todella mielenkiintoista seurata, ihan on omatkin silmät tässä avautuneet entistä apposemmalleen :D Niin ollaan erilaisia kaikki!

      Tsemppiä timmiytymiseen ja kiva kun jäit seuraamaan! ;)

      Poista
  23. niinkun monet on jo kommentoineetkin niin tää postaus avasi kyllä silmät, kaikki tuntuu nykyisin tuijottavan vain vaakaa.. kiitos !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vaakaa ja kaiken maailman numeroita pääasiassa tuijotellaan, kun pitäisi sitä oloa ihmetellä ja peilikuvaa katsoa. Ehkä pikkuhiljaa opitaan enemmän siihen! ;) Ilo avata silmiä! :)

      Poista
  24. Hei!

    Löysin blogisi IL:n sivuilta. Ensinnäkin huikean työn olet tehnyt! Sitte itse asiaan. Kesälomalla havahduin itsekkin etten viihdy kropassani ja ylimääräistä löytyy. Olen 162cm ja painoin kesällä 60kg, eli normaalipainoinen mukamas olin. Ylimääräistä kuitenkin löytyi ja otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin urheilun sekä siivosin ruokavalioni. Paino putosi todella helposti, nyt 10kg kevyempänä vasta olen tyytyväinen ja alkanut lihaskuntoharjoittelu tuo lisää motivaatiota. Olen todella leveäharteinen naiseksi eli tuo 50kg paino on hyvä.
    Kuitenkin omaa mielihyvää varjostaa ihmisten kommentit. Olen kuulemma nyt liian laiha eikä se ole terveydelle hyväksi. Viimeksi viikonloppuna eräs keski-ikäinen nainen kommentoi painoni olevan jo sairaalloinen ja että tarvitsisin takaisin sen 10kg minkä onnistuin pudottamaan. Varoitteli anoreksiasta kovaan ääneen. Vastasin, että saan sen ehkäpä takaisinkin lihasten muodossa, mutta vasta kun olen nostellut rautaa useamman vuoden ja anoreksiaa minulla ei ole kun syön nytkin kuusi kertaa päivässä. Tähän närkästyneenä vastaus oli, että KUNNON PULLAA JA KEKSEJÄ NII ALKAA PAINOKI NOUSTA! no just...
    Mikä tarve ihmisillä on tuijottaa sitä vaakaa ja BMI:tä? Olen tällä hetkellä elämäni kunnossa, kaksoisleuka ja iso maha kadonnut sekä mieli virkeämpi. Vaikka olin mittareiden mukaan normaalipainoinen, ei peilikuva niin sanonut.
    Joskus tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, sillä kommentointi painoon liittyen on jo häiritsevää. Ja vaikka yritän ihmisiille sanoa, että lihas painaa enemmän kuin läski, ehkäpä haluan painoani ylöspäin, mutta lihasten muodossa.

    Pahoitteluni tätä vuodatusta, jonnekkin pakko saada tätä mielipahaa purettua. Nyt tiedän tasantarkkaan miltä sinusta on tuntunut kaikki ne kommentit painon vähyyteen liittyen. Yritän vain puolustella itseäni. Onneksi mies sentään on minun puolella asiassa ja kovaan ääneen kommentoi, ettei se kovin moni akka nosta omaa painoaan penkistä :D

    Treeni iloa sinnekkin. Itsellä nyt jäännyt vähemmälle kun selkä vihoittelee, nyt vain levon merkeissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Ehdottomasti saa vuodattaa täällä! Ja voi, mä niin ymmärrän ja tiedän miltä tuo tuntuu. :/ Että ihmiset osaavat olla ajattelemattomia, julmia (kyllä, siis kiusaaminen on minusta julmaa) ja tietämättömiä! Huudellaan ääneen asioita, millä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa ja mistä eivät selkeästikään mitään tiedä. Aina heilutellaan sitä anoreksia -korttia, vaikka se on tosi kaukana tästä kaikesta. HUOH.

      En ymmärrä, millä oikeudella kukaan kommentoi yhtään kenenkään painoa. En ymmärrä, miten ihmiset luulevat tietävänsä kaiken toisesta katsomalla mitä vaaka näyttää ja mitä BMI sanoo.

      Toivon, että jossain kohtaa pääset tähän tilaan kuin minä - ei tarvitse välittää yhtään mitään siitä mitä ihmiset ovat mieltä. On löytänyt itselleen hyvän tavan elää, on hyvässä voinnissa ja itse tyytyväinen. Se mitä joku merkityksetön ihminen sanoo, on vain jotain merkityksettömän ihmisen sanomaa. Miksi hänen mielipiteellään pitäisi silloin olla yhtään mitään merkitystä, kun hän ei yhtään mistään mitään edes tiedä?

      Minullekin on tärkeintä, että minä ja mieheni ollaan tyytyväisiä! :) Muut ihmiset saavat ihan rauhassa potea ongelmiaan kehoani kohtaan, jos sillä päällä olevat. Minua ei oikeasti kiinnosta.

      Paljon tsemppiä tuon kaiken suhteen, äläkä missään tapauksessa anna jonkun ulkopuolisen päättää miltä sinun pitää näyttää! Sinun kehosi kuuluu ihan vain sinulle (ja vähän tietty miehellesikin ;). Toivottavasti selkä siitä paranee ja pääset pian taas treenien pariin! :)

      Poista
  25. :O Voihan veeveli... Itse olen 167cm, ja "ihannepainoni" on siinä jossain 60kg, ehkä vähän päälle. Minä olen aivan päinvastainen kuin sinä! Minun painokseni on arvioitu "max 60kg", vaikka painan tällä hetkellä 66kg aamupaino. Ihan sinun kunnossasi en ole, mutta en lähelläkään sinun alkukuvaasi. Ja minua sanotaan "pieneksi" :DDD

    Voih... olisin aina halunnut olla kuin keijukainen, niin kuin sinä. Mutta onneksi olen pikku hiljaa löytänyt oman kroppani niksit. Minulla kehon muokkaus lähtee pääosin oikeiden liikeratojen löytämisestä. Olen aina urheillut reippaasti, mutta liika (tai vääränlainen) urheilu tekee minusta vain lihavemman näköisen, vaikka rasva on ollutkin alhainen (alle 19). Nyt näytän huomattavasti hoikemmalta vaikka rasvat varmaan 25-26%. Mutta tämä postaus oli ihana, koska tiedän että en ikinä voi saavuttaa 46kg kilon painoa (muuta kuin omassa haudassani). Voin nyt jo hyvin, mutta nyt alan kyllä elämään vielä terveellisemmin kun näin sinun kuvasi :D

    BTW näytät uskomattomalta. Kuulun näihiin "naisten ei kuulu olla lihaksikkaita"-tyyppeihin, mutta sinä olet onnistunut keräämään lihaksia nätisti ilman palikkamaisuutta. Peukut siitä. Ehkä minäkin jonakin päivänä osaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooo näitä on aina mielenkiintoista lukea, kun ihmiset kertovat, miten hekään eivät mahdu siihen muottiin minkä pitäisi olla, mutta mitä ei siltikään ole! Jee! Mä tykkään, että meitä on enemmän! Jokainen poikkeus ja yleiskäyrille sopimaton, vahvistaa sen että yleiskäyrät on vaan niitä yleiskäyriä eivätkä missään tapauksessa päde jokaiseen ihmiseen.

      Kiitos! Kovin suurta palikkaa en tahdokaan itsestäni rakentaa :D

      Poista
  26. Voi kauhistus miten sitä voikin arvioida pieleen. :) Mä en tiennyt sun pituuttasi, mut arvioin että painat alle sen 60kg. Aattelin että olet noin 155cm pitkä. :D Miten erilaiselta ihmiset voikaan näyttää?! Mä oon 162cm ja painan nt 59.5kg ja tuntuu että olen kaksinkertainen sun "entiseen minään" verrattuna. Huoh.

    Löysin blogisi vasta eilen yllätys, yllätys I-Sanomien kautta. Jäin koukkuun ja meinaan lukea kaiken (tai ainakin melkein) kun vaan aika antaa myöden. Nauratti kun luin sun kirjoittaneen, että jos teet itsellesi "projektin" laihduttamisesta/elämäntapamuutoksesta niin se on jo tuhoontuomittu ajatus... Heh, sitten huomasin että olit liittynyt mun lukijaksi. Ekana mietin, että no niin, nyt se nauraa siellä paskasta nauruaan, että "ompa toi tyhmä kun tekee tollasia projekteja. Jäänpä tänne nauramaan!" ;)

    Kaikkein parasta sun jutussa on mun mielestä se, että sä oot tehnyt ton kaiken kotona. Mä kun perustin itselleni kotisalin ja mietin, että saako siellä oikeesti tuloksia aikaan ja näköjään saa jos tahtoo. ;)

    Ja ärsyttävän suora ja rehellinen tyyli sulla kirjoittaa. Mä tykkään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Pituutta mulla on 165cm, se kävikin ilmi siinä Gallup -postauksessa, jossa annoin ihmisille luvan veikkailla.

      Ja en kyllä kenellekään naureskele, että tyhmiä projekteja tekee. :D Jostain se on aloitettava jokaisen. Toisille ehkä sopii kuurit. Niissä on vain se ongelma, että ne loppuu joskus, ja miten sitä sitten jatkaa? Tästä syystä moni laihduttaja saa menetetyn painonsa takaisin. Mutta kun muuttaa elämäntapansa, muuttaa sen pysyvästi. Se taas loppuu sitten sinne, kun elämäkin loppuu.. :) Harva miettii, että mitä sitten, kun projekti on ohi. Enää ei tarvitse laihduttaa, no voiko sitten syödä taas mitä vaan ja liikkua vähemmän? Ei. Mutta sitähän se tarkoittaa, kun projekti on saavuttanut loppupisteensä! Taas saa syödä. Se on kuurien huonoin puoli, kun niitä ei voi pitää loppuelämää yllä. Siksi kannatan sitä, että muuttaa elämäntapansa sellaiseksi, että siitä voi pitää kiinni aina.

      Tosiaan, kotona kun tietää mitä tekee ja millä välineillä, niin hyvin pystyy saamaan aikaan vaikka mitä! ;)

      Tykkään, että tykkäät ärsytävän suorasta ja rehellisestä kirjoitustyylistä! :D Tsemppiä mahdolliseen blogin läpi koluamiseen. :')

      Poista
  27. Siiis mitä häh? :D Nyt vasta löysin tän kirjotuksen ja mun oli pakko kaivaa mittanauha kaapista ja mittailla itteni enkä voi tajuta tätä! Oon saman pituinen kun sä mutta painan melkein samanverran kuin nuossa sun "ennen"-kuvissa (about 55kg). Mua sanotaan hoikaksi ja liian laihaksi jne, mut en pidä itteeni sellasena. Sit näin nuo "ennen"-kuvat ja järkytyin! Oonko mäkin oikeesti tollanen??!
    Mun mitat huusi toista, WTF? Ihmeellistä kuinka saman kokoinen ihminen voi painaa 10 kg vähemmän??! Mun mitat oli siis melkein samat kun sulla! Muutama heitto +/- sentti tai kaks.

    Liian omituista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jee, mä niin tykkään kuulla tällaista! :D Että samaa kokoa mutta kymmenen kilon heittoa. Enkä edes tiedä miten se on mahdollista mutta mä tykkään siitä, että on. :D Wohoo! Mulla on ehkä ontot luut. Meikä on lintu! :'D

      Poista
  28. No huh! Löysin tämän vasta nyt, vaikka olenkin enemmän tai vähemmän aktiivisesti tässä jo jonkun aikaa blogiasi lueskellut. Enpä kyllä olisi uskonut noita painoja! (Kuinka mones jo, joka sanoo näin?!) Itse olen saman pituinen kuin sinä ja painan (pari kiloa) enemmän kuin sinä noissa vanhoissa kuvissa, mutta hoikempi olen silti. Sen verran hoikka, että en voisi kuvitellakaan laihduttavani esim. 50 kiloon. Alle 55kg:kin alkaisi varmaan mennä jo liian laihaksi. Käsittämätöntä, miten voi mennä näin hassusti. :)

    Nyt kun kerrankin kommentoin niin lisään vielä, että on tosi kiva lueskella sun blogia, vaikken itse samallalailla olekaan treenaamisesta kiinnostunut. Aina sitä ajattelee, että parempaan kuntoon pitäisi päästä, mutta olen vain niin laiska. Inhottaa itseäkin, mutta ei riitä itsekuri asiaa korjaamaan. Toki liikun jonkin verran, ihan vähintään kävelen joka päivä. Mutta mulle nyt tärkeintä olisikin sen verran liikkua, että terveenä pysyy eikä liho. Mut kyllä täältäkin on välillä tullut motivaatiota ja olen saanut ahterini sohvasta ylös sun ahkerointia luettuani. Samoin syömisiä oon ruvennut vähän tarkemmin miettimään. Kiitti niistä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onhan näitä hämmästelyitä aina vaan enemmän! :) Mä olen siitä iloinen, ehkä ihmiset saattaa ajatella vähän laajemmin tämän jälkeen näitä asioita. :) Ja kyllä se on itsellenikin yhtä hämmentävää, miten joku toinen voi painaa vaikka kymmenen kiloa enemmän ja olla silti yleisesti hoikemmassa kunnossa. Ihmiskeho on ihanan kiehtova asia!

      Ja kiitos sulle tästä kommentista! On ilo tsempata ahteria ylös sohvalta. :D Ja antaa tietysti motivaatiota parempiin syömisiinkin! :) Ja sehän on kaikista tärkeintä, että liikkuu. Miten paljon ja mitä tavoittelee, ne on sitten jokaisen omia valintoja. Pääasia että liikkuu. :)

      Poista
  29. Oon vieläkin ihan amazed sun painosta! Kun silloin Iltalehdestä luin tarinasi, katsoin vain että 56 kiloa ennen muutosta, normaalipainoinen, mutta pituutta ei mainittu -> pudotus 46 kiloon, hmm, hänen täytyy olla suunnilleen saman pituinen kuin minä. :D Oi, kuinka väärässä olinkaan - oot mua 7,5 senttiä pidempi! Ja mä kuvittelin painonpudotusprojektin alussa 55 kg olevan just hyvä tavoitepaino mulle. Oi, kuinka väärässä olinkaan taas. :D Toki olin tyytyväinen noin vuosi sitten, kun vaaka ekaa kertaa heilahti tuohon kauan odotettuun lukemaan, mutta samalla tiesin, etten TODELLAKAAN ollut valmis. Viisi kiloa saisi pudota ihan huoletta. Ja nyt, kun paino on siinä 53 kilon paikkeilla, en tiedä riittääkö se kolme kiloa enää mulle. Haluan tosi, tosi timmin kropan, ja oon tosi lyhyt. Sen takia oonkin vähän hämmentynyt: mikä paino olisi mulle sopiva? Päätin, etten aseta yhtään mitään kilotavoitetta enää, vaan meen enemmänkin peilikuvan ja ympärysmittojen perusteella eteenpäin projektissani. Ja koska en ikinä aikuisiälläni oo ollut näin kevyt ja hyväkuntoinen, mulla ei oo mitään vertailukohtaa. Kun ei muita ihmisiäkään voi verrata omaan kroppaansa. Kai tässä täytyy olla vaan kärsivällinen ja luottaa siihen, että keho kertoo mikä paino ja koko on sille sopivin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, kiva shokeerata suakin! ;) Nämä painoasiat on kyllä tosiaan jänniä, kun ei ihmisten painoja yksinkertaisesti voi vertailla keskenään. Vaikka olisi saman mittaisia, niin silti voi olla täysin eri mallisia, jolloin toisella tietty paino voi olla aivan liikaa ja toiselle taas se määrä aivan liian vähän tai justiinsa sopivasti. Musta rakennettiin tällainen pieni ja siro. Ei se paino enää tuossa neljässäkuudessa ole, kuten varmaan tulet huomaamaan, kun pääset tuoreimpiin postauksiin asti. :D Ja keho tosiaan kertoo, kun on hyvä, oot vaan korvat höröllä! ;)

      Poista